Kolmekymmentä vuotta sitten luotiin yhteiskunnallisesta tarpeesta uudentyyppinen korkeakoululaitos, ammattikorkeakoulu. Uusien oppilaitosten työ lähti vahvasti työelämän tarpeista. Koulutusmuodolle luotiin oma tutkintojärjestelmä.
Ammattikorkeakoulut laajensivat käsitystä siitä, mitä korkeakoulutus on. Samalla avartui ymmärrys korkeakoulujen yhteiskunnallisesta merkityksestä.
Myös korkeakoulutuksen saavutettavuus parani merkittävästi. Hyötyjiä ovat olleet nimenomaan opiskelijat, alueet ja työelämä.
Opiskelijamäärät ovat ajan kuluessa nousseet – ja nousevat jatkossakin. Kasvu ei kuitenkaan näy opetustyön resursseissa tai opetushenkilöstön määrässä.
Kannattaisi näkyä. Suomalainen elinkeinoelämä hyötyy siitä, että oppilaitokset pystyvät houkuttelemaan uusia opiskelijoita, tarjoamaan laadukasta opetusta ja olemaan alueensa aktiivisia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimijoita.
Nyt tilannetta yritetään ratkaista amkien sopimusneuvotteluissa, jotka ovat valitettavasti ajautuneet umpikujaan.
Työnantajapuolta edustava Sivista haluaa ilman taloudellisia perusteita heikentää sopimusehtoja.
Työehtosopimus on keskeinen osa amkien toimintaa ja kehittämistä. Se määrittää raamit henkilöstön johtamiselle.
Ammattikorkeakoulut ovat lähettäneet Sivistan välityksellä opetushenkilöstölle heidän työtään väheksyvän viestin.
Kevään lakoilla osoitimme, että jäsenistöämme ei voi kohdella miten tahansa.
OAJ on esittänyt useita vaihtoehtoja oikeudenmukaisen ratkaisun löytämiseksi. Esityksiä, jolla korjataan kestävällä tavalla nykyisen järjestelmän epäkohtia tulevien sopimuskausien aikana.
Eteenpäin on päästävä. Sopimukset syntyvät vain sopimalla.