Puheenjohtaja 6.8.2018
Sirkeäsilmäisiä ja ahmien uutta oppivia eskarilaisia ja ekaluokkalaisia lähtee tänä vuonna opintielle kumpaisiakin noin 60 000. Heille avautuu uusi maailma liki rajattomine mahdollisuuksineen.
Edessään heillä on loppuelämän mittainen opinvaltatie lukemattomine tienhaaroineen, joissa on mahdollisuus tehdä uusia valintoja ja suuntautua uudelleen tai vahvistaa entistä osaamistaan.
Välillä tie on ylämäkeä, välillä alamäkeä. Välillä se on kuoppainen, välillä varsin sileä edetä.
Välillä mutkan takana olevaa on vaikeaa arvata ja ennakoida, välillä siellä odottaa yllätyksiä. Niin kuin elämässä yleensäkin.
Suomalaisen yhteiskunnan on pidettävä tinkimättömästi kiinni siitä, että jokainen lapsi ja nuori saa mahdollisuuden kehittyä potentiaalinsa ylimpään mittaan. Olipa kotitausta millainen tahansa.
Tasa-arvoisuus ei tarkoita opiskelijoiden tasapäistämistä. On pidettävä huolta niistä oppijoista, jotka tarvitsevat tavallista enemmän tukea. Heikompia ei jätetä.
Samalla on tuettava nopeasti asioita omaksuvia, jotta he pääsevät mahdollisuuksiensa ylärajoille, jopa niiden yli. Tämä tarkoittaa oppimistulosten eriytymistä ikäluokan sisällä. Se on ihan luonnollinen ja sallittava ilmiö.
Rohkeutta siis, opettajat ja kasvattajat sekä esimiehet, yksilöllisten ratkaisujen tekemiseen ja yksilöllistämiseen.
Rohkeutta myös ponnistelun vaatimiseen opiskelijalta. Opettaja saa ja hänen pitää olla kannustavasti vaativa, välillä tiukkakin.
Meidän on käynnistettävä ryhtiliike koko koulutusjärjestelmässämme.
Kouluttajan ja kasvattajan perustehtäviin kuuluu ohjata oppilas tai opiskelija tekemään töitä sekä tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Tämä on jokaiselle kasvavalle hyväksi ja siihen ohjaaminen tärkeä osa opettajan ammattietiikkaa.
Meidän on käynnistettävä vaatimustason suhteen ryhtiliike koko koulutusjärjestelmässämme. Pidetään kiinni opetussuunnitelma-, tutkinto- ja osaamisvaatimuksista, läsnäolovelvoitteineen. Jos ne eivät täyty, suoritusmerkintöjä ei tule.
Tällä tavalla sekä kasvatetaan että vahvistetaan osaamistasoa sekä vastuullisuutta. Rohkeutta tähän.
Keskustelurohkeutta myös yhteisöihin. Ruokkikaa sitä, että jokainen voi ja uskaltaa sanoa oman mielipiteensä ilman väheksyntää tai pilkkaa. Keskusteleva, erimielisyyttä kestävä yhteisö on vahva myös joukkona. Sellaisessa porukassa on hyvä hengittää ja olla.
Rohkeutta esimiehille johtaa yksikköään ja yhteisöään. Kuunteleva ja kuuleva, mutta määrätietoinen johtajuus luo turvallisuuden ja tuloksellisuuden ilmapiiriä.
Pitää uskaltaa tehdä ratkaisuja, jotka joskus eivät kaikkia miellytä. Tärkeää on kuitenkin pitää huolta siitä, että kaikkien mielipiteet tulevat kuulluiksi, ei pelkästään kovaäänisimpien.
Rohkeutta virkamiehille, poliitikoille ja muille yhteistyökumppaneillemme puolustaa yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä yhteistä toiminta-aluettamme, koulutusta, kasvatusta ja tutkimusta.
Opettajat, kasvattajat, kouluttajat, esimiehet, tutkijat, sivistystoimen tehtävien asiantuntijat: rohkeutta olla vahvasti, itsetuntoisesti ja äänekkäästi koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen ammattilaisia ja ylpeitä työstänne!
Rohkeaa alkavaa lukuvuotta.
Olli Luukkainen
Twitterissä @OlliLuukkainen