Tasan sata vuotta sitten Suomessa päätettiin yleisestä, kaikille yhteisestä oppivelvollisuudesta. Presidentti K.J. Ståhlberg vahvisti lain 15.4.1921.
Kansan sivistystä edistävä oppivelvollisuuspäätös tehtiin Suomessa viimeisten Euroopan maiden joukossa. Keisari Aleksanteri II oli antanut kansakouluasetuksen jo vuonna 1866, mutta vuonna 1917 vain puolet Suomen kouluikäisistä kävi kansakoulua.
Laki saatiin aikaan pitkän vastustuksen jälkeen – samoin kuin myöhemmin päätökset peruskoulusta sekä tuoreimpana ratkaisu oppivelvollisuuden laajentamisesta.
Laki saatiin aikaan pitkän vastustuksen jälkeen.
Oppivelvollisuuslaki oli yksi maamme itsenäisyyden alun merkityksellisimmistä ratkaisuista. Päätös osoittautui ratkaisevaksi Suomen hyvinvoinnille ja menestykselle.
Kun eduskunta päätti kaikille yhteisestä oppivelvollisuudesta, se loi samalla pohjan suomalaisen koulutuksen tasa-arvolle ja demokratialle. Siitä lähtien ne ovat olleet koulutuspolitiikkamme johtotähtiä poliittisista voimasuhteista riippumatta.
Sadassa vuodessa maailma on muuttunut järisyttävän paljon. Jäljellä on kuitenkin tarve ja tahto tarjota kaikille suomalaisille maailman parasta koulutusta ja sivistystä.
Suomalainen koulutus on kohonnut oppimistuloksiltaan maailman parhaaksi. Koulutusjärjestelmämme on myös poikkeuksellisen tasa-arvoinen.
Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki toi lapsille kuusivuotisen koulutuksen. Peruskoulu laajensi opetuksen yhdeksään vuoteen 1970-luvulla.
Ensi syksynä oppivelvollisuus laajenee kahteentoista vuoteen, mikä on tärkeä tasa-arvo-, tulevaisuus- ja oikeudenmukaisuusteko.
Suomi kruunaa juhlavuoden näyttämällä esimerkkiä muille ja ulottamalla oppivelvollisuuden koskemaan myös toisen asteen opintoja ensimmäisenä Pohjoismaissa.
Olli Luukkainen on OAJ:n puheenjohtaja.
Twitterissä @OlliLuukkainen