Työelämän laadusta puhutaan nykyään aiempaakin enemmän. Yksi syy on varmasti koronapandemian mukanaan tuoma lisäkuormitus.
Työssäjaksamisen ja yleensäkin elämänlaadun kannalta ydintä ovat työmäärä, työn vaativuus ja hallittavuus sekä työn johtaminen. Niitä on pandemioista tai muista toimintaympäristön muutoksista riippumatta kehitettävä jatkuvasti.
Yksi keskeinen kysymys työhyvinvoinnin ja koetun oikeudenmukaisuuden kannalta on palkkauksen oikeudenmukaisuus. Suurin osa palkkauksesta määritetään kansallisesti tehdyillä virka- ja työehtosopimuksilla, mutta yhä suurempi osa työnantajakohtaisilla paikallisilla palkkaratkaisuilla.
Keskeisiä päätöksiä tehdään siis paikallistasolla. Näin on tarpeen ollakin, koska jokainen työyhteisö ja työtehtävä on oma yksilöllinen kokonaisuutensa.
Työelämän kehittämisessä työnantajan osaaminen, tahto ja näkemys ovat välttämättömiä.
On kuitenkin selvää, että niin palkkauksen kuin työelämän sitovat raamitukset on tehtävä kansallisella tasolla. Vain niin turvataan palkkauksellisen tasa-arvon toteutuminen valtakunnallisesti.
Välttämätön ja väistämätön kysymys oikeudenmukaisen työelämän kannalta on työnantajan osaaminen, tahto ja näkemyksellisyys työelämän kehittämisessä.
Onkin syytä ihmetellä, miksi maassamme jatkuvasti on työnantajia ja yksiköitä, jotka eivät näytä kehittyvän ja joissa ongelmat toistuvat. Yhteistoiminta on lailla turvattu työntekijöiden oikeus ja työnantajan velvollisuus sekä huikea mahdollisuus molemmille osapuolille.
Työpaikalla kaikilla on oma velvollisuutensa hyvän työelämän ja -yhteisön rakentamisessa.
Avainasioita on, että toimintaa uskalletaan ja kyetään johtamaan, enemmistön tai vähemmistön terrorisointiin ei taivuta, tulevaisuuden skenaarioita sekä tavoitteita rakennetaan yhdessä eikä toiminta jämähdä, vaan sitä kehitetään jatkuvasti.
Jokaisella työyhteisön jäsenellä on oikeus ja velvollisuus aktiivisesti vaikuttaa näihin kaikkiin.
Olli Luukkainen on OAJ:n puheenjohtaja.
Twitterissä @OlliLuukkainen