Työajatukset eivät taukoa saman tien, kun opettaja sulkee työpaikan oven ja harppaa lomalle. Pienemmillä kierroksilla ne ehkä käyvät, jos syksyyn voi suhtautua luottavaisesti.
Helpottaa, jos tietää, onko syksyllä töitä ja millaista menoa työpaikalla on luvassa. Minkä kokoisia ovat ryhmät ja miten oppimisen tuki on järjestetty. Onko ammattilaisia tarpeeksi. Tuetaanko työyhteisön jaksamista, joka toden totta on ollut koetuksella.
Näitä asioita rehtorit pähkäilevät parhaillaan. Tilanteessa, jossa yksi pala rahoitusta on korvamerkitty yhteen asiaan, toinen toiseen ja kolmatta odotellaan.
Yksi pala rahoitusta on korvamerkitty yhteen asiaan, toinen toiseen ja kolmatta odotellaan.
Poikkeusaika nosti näkyviin erot lasten ja nuorten oppimisessa ja hyvinvoinnissa. Asian, joka on ollut todellisuutta pitkään ja josta opettajat ovat huoltaan toistaneet. Tarvittiin pandemia havahduttamaan päättäjät.
Etäopetuskevään jälkeen saatiin oppimisvajeen kuromiseen viime syksynä valtionapua, jolla esimerkiksi palkattiin resurssiopettaja.
Nyt, koronan pompottaman kokonaisen lukuvuoden jälkeen, valtion kolmas lisätalousarvio tuo varhaiskasvatukseen ja koulutukseen toisen potin, joka tosin on vain puolet viimevuotisesta.
Rahoitusta pitää erikseen hakea. Periaate on oikea: suunnataan paikkuurahat sinne, missä tarve on suurin.
Mutta kohdennettu erillishaku on tälle keväälle ainakin yhdeksäs. Aiemmin on korvamerkittyä rahaa ollut haussa esimerkiksi oppimisen tuen ja inkluusion kehittämiseen, oppilaanohjaukseen, alueiden oppimiserojen tasaamiseen ja lukutaitoon.
Ammatilliseen koulutukseen haussa oli erillisrahaa opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen sekä opetuksen ja ohjauksen tukitoimiin. Lukiossa tuetaan laatua ja saavutettavuutta.
Kaikki, tai suuri osa, näistä erillispoteista voisi olla osa perusrahoitusta. Pätkärahoitusten varaan kun on paha laskea.
Kasvatus ja koulutus tarvitsevat kivijalakseen pysyvän rahoituksen, joka taipuu paikallisiin tarpeisiin. Rahoituksen, jonka avulla opettajien ja opetuksen määrä ei heilahtele ja oppimisen ja hyvinvoinnin tuki on pitkäjänteistä.
Niin, ja pakollinen huomio näin kuntavaalien aikaan. Valtionrahoitus on koulutuksessa vähemmän kuin puoli ruokaa. Kunnan koulutusmyönteisyyttä edistämään tarvitaan koulutusmyönteisiä kuntapäättäjiä.
Minna Ängeslevä on Opettaja-lehden päätoimittaja.
Twitterissä @MAngesleva