Minna Ängeslevä: Kuminauha räpsähti

Kuulin viime keväänä monta ennustetta siitä, että kuminauhan lailla joustaneet opettajat uuvahtavat joukolla, kun korona hellittää.

Hälyttäviä merkkejä ennustusten toteutumisesta on nyt ikävän paljon. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa koronavenyminen on nykäissyt pitkään vallinneen henkilöstöpulan äärimmilleen.

Sitten julkisuuteen pomppasi kuulumisia lukioista. Keskustelu lukion opettajien työmäärästä kimmahti äidinkielenopettaja, kirjailija Tommi Kinnusen tviitistä.

 

Syiksi työn paisumiseen keskusteluun osallistuneet ovat listanneet esimerkiksi uuden opetussuunnitelman, ylioppilaskirjoitusten uusijoiden määrän ja oppivelvollisuuden laajennuksen tuomat velvoitteet.

Myös OAJ:n keräämien tietojen mukaan oppivelvollisuuden uudistus vaikuttaa tuoneen uusia tehtäviä ilman korvausta. Yleisin syy tähän oli oppimateriaaleihin liittyvä työ.

Työn määrässä näyttäisi olevan vaihtelua. Lisääntyneen kirjaamistyön vaatimusten jäljet johtavat ainakin osin paikallisiin vaatimuksiin, jotka jossain menevät opsin ja toisaalla oppivelvollisuuden laajennuksen piikkiin. Tässä on asia, jota selvästikin pitää tutkia tarkemmin.

Kehittämisellä ei saa olla kiihdytyskaistaa perustyön yli.

Kun lainsäädännöllä siirrettiin useita palikoita yhtä aikaa ja yliopistotkin tekivät oman siirtonsa opiskelijavalinnoissa, osasivat lukion opettajat odottaa kovia aikoja.

Oppivelvollisuuden laajentamisen aikataulu oli kireä, ja iso joukko järjestöjä – OAJ mukaan lukien – vetosi opetusministeriin lykkäyksen puolesta. Lops-uudistuksen siirtämistä vähintään vuodella OAJ vaati jo ennen koronaa.

Muutokset kuitenkin vietiin läpi, ja nyt on arvioitava velvoitteiden suhde opettajien työaikaan, mahdollisuudet lisätyön korvaamiseen sekä ennen kaikkea keinot työn rajaamiseen. Työn rajaamista OAJ on vaatinut jo kauan.

Opetushallitus on luvannut tarkastella, miten opettajien työtaakkaa voisi helpottaa. Opetusministeri on sanonut, että koulujen hallinnollista kuormaa pyritään keventämään.

Syiden ja seurausten dominopalikat vahvistavat, että opettajia, oman työnsä ja koulujen arjen asiantuntijoita, on uudistuksissa ihan oikeasti kuunneltava. Kehittämisellä ei saa olla kiihdytyskaistaa perustyön yli.

Maailma saadaan valmiiksi rauhallisemmallakin tempolla.

 

Minna Ängeslevä on Opettaja-lehden päätoimittaja.

minna.angesleva@oaj.fi

Twitterissä @MAngesleva

 

Tekijältä

Tilastoissa on tulevaisuus

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Tätä lausahdusta käytteli aikanaan poliitikko Ahti Karjalainen, joka näyttää lainanneen neronleimauksen tanskalaiselta fyysikolta Niels Bohrilta.

Väestötilastojen perusteella tulevaisuuksien ennustaminen näyttää käyvän entistäkin vaikeammaksi. Koko 2010-luvun jatkunut syntyvyyden lasku vaihtui tänä vuonna vauvabuumiin. Muuttoliiketilastotkin värähtivät koronasta.

 

Tasa-arvoisen koulutuksen kannalta väliä ei pitäisi olla sillä, syntyykö keskelle buumia vai autioituvaa kylää.

Olisi kuitenkin tiedettävä, missä, paljonko ja millaisia opettajia jatkossa tarvitaan. Näitä kysymyksiä ratkotaan koulutuspolitiikalla, jonka soisi perustuvan tarkimpaan mahdolliseen tietoon.

 

Tällä hetkellä tieto ei ole parasta mahdollista. Virallisen opettajatiedonkeruun vastausaste romahti 2010-luvulla vielä syntyvyyttäkin pahemmin. Siksikin Suomeen on esitetty opettajarekisteriä, josta valmistuu pian selvitys.

Parempi tieto kelpaisi tutkijoille, mutta rekisteristä päättävät poliitikot. Olisi outoa, jos nämä eivät haluaisi parempia tietoja päätöksentekonsa tueksi.

Matias Manner

 

Juttu opettajatilastoista:

Tilastotieto opettajista menee metsään

Lue samasta aiheesta