Kuten jokainen kunnon metsäkansalainen tietää, Suomen metsissä kasvaa tällä hetkellä melko tarkalleen 2,5 miljardia kuutiometriä puuta.
Puusto kasvaa Suomessa 103,5 miljoonan kuution vuosivauhtia. Kuutiometrin kymmenyksen tarkkuudella tiedetään sekin, paljonko yhdellä metsähehtaarilla lojuu monimuotoisuuden kannalta tärkeää kuollutta puuta eli lahopuuta.
Tämä ja paljon muuta tiedetään Valtakunnan metsien inventoinnin ansiosta. 1920-luvulta alkaen suoritettua inventointia tehdään parhaillaan 13. kertaa.
Inventoinnin tehtävänä on tuottaa tietoa metsien tilasta. Tietoa tarvitaan, kun Suomessa pohditaan metsien käyttöä tai niiden suojelun tarpeita. Mitä tarkemmat tiedot, sitä laadukkaampia ovat argumentit myös metsiä koskevissa poliittisissa väännöissä.
Opettajia ei ehkä pitäisi verrata lahopuuhun, mutta opettajien ja metsien tilastoinnin tarkkuuseroja voi ihmetellä.
Metsät ovat olleet Suomen taloudelle keskeistä raaka-ainetta, mutta koulutus, sivistys ja osaaminen saattavat olla meille sitäkin tärkeämpiä tulevaisuuden tukipalikoita.
Siksi on erikoista, millaisella epätarkkuudella opettajien määrää, kelpoisuuksia ja esimerkiksi täydennyskouluttautumista on tähän saakka tilastoitu.
Moni toimija kyllä kerää tietoa opettajatarpeista ja -määristä kyselyissään, tutkimuksissaan ja selvityksissään. Mutta valtakunnallinen perustieto opettajien määrästä ja heidän kelpoisuuksistaan on koottu Opettajat ja rehtorit Suomessa -tiedonkeruussa. Tilastokeskus on tehnyt tiedonkeruun kolmen vuoden välein, ja työtä on johtanut opetus- ja kulttuuriministeriö.
2010-luvulla tiedonkeruita tehtiin neljä. Valitettavasti niissä on epäonnistuttu, jokaisella kerralla aina edellistä enemmän. Tiedonkeruun vastausprosentit ovat romahtaneet tavalla, joka kyseenalaistaa tietojen käyttökelpoisuuden tutkimusaineistona, koulutuspolitiikan välineenä tai esimerkiksi opettajankoulutuksen aloituspaikoista päätettäessä.
Vuonna 2010 opettajien vastausprosentit eri koulutusasteilla olivat 90 prosentin tuntumassa, mutta 2019 enää 50 prosentin molemmin puolin.
Pienessä vastaajamäärässä on tilastotieteen termein kyse vastauskadosta. Sitä käsitelläänkin Tilastokeskuksen vuoden 2019 opettajatiedonkeruun tutkimusselosteessa.
“Vuoden 2019 opettajatiedonkeruun edellisiä kierroksia merkittävästi heikompi vastausaste herättää perustellusti huolta aineistosta saatavien tulosten luotettavuudesta —”, selosteessa todetaan.
Selosteesta näkee, että Tilastokeskus on kääntänyt paljon kiviä analysoidakseen vastauskadon rakennetta. Jos nimittäin voitaisiin osoittaa, että puuttuvien vastausten rakenne olisi täysin satunnainen, heikentyneellä vastausasteella ei olisi vaikutusta tulosten luotettavuuteen.
”Käytännössä kadon satunnaisuutta ei pystytä valitettavasti osoittamaan —”, tutkimusselosteessa kuitenkin todetaan.
Ylipäänsä tutkimusseloste antaa vaikutelman vaivalloisesta tiedonkeruusta. Kaksivaiheinen verkkokysely on suunnattu ensin oppilaitoksille ja sitten opettajille.
Opettajia ja oppilaitoksia on muistuteltu vastaamaan. Oppilaitosten ja opettajien vastauksia on yhdistelty. Tuloksia on verrattu opettajien määrään Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoissa. Ja niin edelleen.
Opettajatiedonkeruun tietoja käytetään myös opetushallinnon tilastopalvelussa Vipusessa. Sieltä tiedot opettajista löytyvät alueittain tai esimerkiksi kaikilta koulutusasteilta paitsi varhaiskasvatuksesta. Vakan henkilöstötiedot on kerätty toissa vuonna käyttöön otettuun varhaiskasvatuksen tietovarantoon Vardaan.
Yksi havainto Vipusen tiedoista on se, että samaan aikaan kun vastausaste on pudonnut, kelpoisten opettajien osuus vastaajista näyttääkin monin paikoin nousseen.
Vuonna 2013 kaikista vastanneista perusopetuksen opettajista 89 prosenttia oli muodollisesti kelpoisia, mutta vuonna 2019 kelpoisia jo 95 prosenttia. Kyselyjen välillä vastaajien määrä putosi 39 000:sta 21 500:aan.
Samaan tapaan on käynyt Vipusen mukaan ammatillisessa koulutuksessakin, jossa kelpoisten vastaajien osuus nousi kuudessa vuodessa 80 prosentista 93 prosenttiin.
Jos Vipunen olisi savolainen, se voisi todeta, että kelpoisten osuus on noussut tai voinut olla nousemattakin.
Tosiasiassa tiedonkeruuseen vastanneiden kelpoisten opettajien osuuden noususta ei voi päätellä, missä määrin opettajakunnan kelpoisuusaste on todellisuudessa noussut. Jos Vipunen olisi savolainen, se voisi todeta, että kelpoisten osuus on noussut tai voinut olla nousemattakin.
Oikeastaan kiinnostavampi kysymys olisi se, miksi kyselyyn on vastannut yhä suurempi osuus kelpoisia opettajia ja miten tämä vaikuttaa tiedonkeruun tuloksiin.
Ongelmaa ei olisi, jos tiedonkeruun tietoa ei päätyisi sinne, missä sen puutteita ei ymmärretä tai avata. Mutta kun sitä päätyy.
Tälläkin hetkellä Opetushallituksen verkkosivuilta löytyy vuoden 2019 tiedonkeruun esite, jossa ”kerrotaan avainlukuja suomalaisesta opettajakunnasta”. Esitteessä opettajatiedonkeruusta saadut kelpoisuusluvut seisovat sellaisenaan, ilman toteamusta tilastollisesta puutteesta.
Mitä seuraa, jos tällainen tieto päätyy sellaisen valtakunnallisen tai paikallisen tason koulutuspolitiikan päättäjän käsiin, jolla ei ole aikaa perehtyä tiedonkeruun tilastollisiin ongelmiin tai selosteisiin?
Herää kysymys, miksi kelpoisuustieto edes merkitään Vipusen sarakkeisiin, jos sen tiedetään johtavan helposti harhaan.
Normaalissa tahdissa opettajatiedonkeruu tehtäisiin taas ensi vuonna ja sitä valmisteltaisiin juuri nyt. Prosessi on kuitenkin jäissä. Se odottaa sitä, mitä pian tämän lehden ilmestymisen jälkeen julkaistavassa opettajarekisterin selvityksessä nousee esiin.
– Odotamme selvityksen valmistumista ja odotamme siltä paljon, vahvistaa opetusneuvos Marjo Vesalainen opetusministeriöstä.
Hänen mielestään kahdessa edellisessä tiedonkeruussa vastausaste on laskenut huolestuttavan alas.
– Sinänsä ymmärrän opettajia, joilla on aivan riittävästi töitä, eivätkä he ehkä ole täysin hahmottaneet, kuinka tärkeä tämä kysely on yhteiskunnan kannalta.
Siitä, millainen opettajarekisteri tarkalleen olisi ja kuka sitä ylläpitäisi, ei tässä vaiheessa ole tarkkaa tietoa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriä Julkiterhikkiä sekä sosiaalihuollon rekisteriä Julkisuosikkia ylläpitää Valvira. Niissä perustiedot, eli työntekijän nimi, ikä ja ammattinimikkeet löytyvät julkisesta tietopalvelusta. Maksullista tilastotietoa voi tilata erillisellä tietopyynnöllä.
Rakennus-, lvi- ja kiinteistöalan asiantuntijoita löytyy Fise-pätevyysrekisteristä. Asianajajaliitolla on rekisteri sen jäseniksi hyväksytyistä juristeista. Myös esimerkiksi optikoiden ammattioikeus- ja täydennyskoulutusrekisteriä voi selailla verkossa.
Opettajarekisterille olisi käyttöä niin koulutuspolitiikassa, koulutus- ja opettajatarpeiden ennakoinnissa kuin koulutuksen tutkimuksessakin.
Selvitystä opettajarekisteristä jo edelliseltä hallitukselta vaativat OAJ:n lisäksi Koulutuksen tutkimuslaitos, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Palkansaajien tutkimuslaitos, Valtion taloudellinen tutkimuslaitos ja Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi.
Esimerkiksi Karville rekisteri kelpaisi koulutuksen laadullisten ja sisällöllisten arviointien tueksi.
– Tarvittaisiin luotettavat tiedot opettajista ja heidän kelpoisuuksistaan niin oppiaineittain kuin esimerkiksi maantieteellisesti. Olemme hyvin kiinnostuneita opettajarekisteristä, sanoo Karvin johtaja Harri Peltoniemi.
