Olen syksyn mittaan pitänyt monia esityksiä ja esitelmiä viestinnästä.
Joidenkin kanssa on mietitty, millainen on vaikuttavaa viestintää, toisten kanssa sitä, miten viestinnästä saisi mahdollisimman vuorovaikutteista, kolmansia on kiinnostanut, miten median kanssa pitäisi toimia.
Yhteistä kaikille on ollut, että viestinnän merkitystä ja vaikuttavuutta halutaan pohtia ja se koetaan aiempaakin haasteellisempana.
Mitä enemmän uppoamme infotulvaan, sitä varmemmin kärjistykset saavat valtaa.
Yhteiskunnan muutos vaikuttaa väistämättä siihen, mitä ihmiset seuraavat, miten he kuluttavat sisältöjä, mistä he kiinnostuvat ja mikä on heille merkityksellistä.
Mitä säläisemmäksi viestintäilmasto menee ja mitä enemmän ihmiset uppoavat erilaiseen informaatiotulvaan, sitä varmemmin kärjistykset, väitteet ja yksinkertaistukset saavat valtaa.
Ihmiset eivät jaksa perehtyä asioihin ja ottaa niistä selvä.
Uskon, että tunnistamme kaikki tämän ilmiön omasta elämästämme.
Milloin viimeksi luit jutun tai kävit keskustelun, jossa pohdittiin monimutkaista asiaa rauhassa eri näkökulmista ja koetettiin ymmärtää erilaisia argumentteja?
Nopeasykkeisessä ärsykkeitä tulvivassa elämässä asioiden monisyisyys ja kahden ääripään väliset sävyt jäävät helposti sivuun. Toisaalta–toisaalta-keskustelu on yhä harvinaisempaa herkkua.
Suomessa ollaan heräämässä viestintäilmaston kapenemiseen.
Meillä polarisaatio ei ole vielä ehtinyt niin pitkälle kuin monissa muissa maissa, mutta emme ole myöskään lintukoto. Keväällä tuli julkisuuteen, että tietoinen maalittaminen kohdistuu Suomessakin jo syyttäjiin ja oikeuslaitoksiin.
Tällainen keskustelu- ja toimintakulttuuri ei ole se, jossa haluamme elää.
Rakkaat opettajat ja esimiehet! Pidetään me omilla työpaikoillamme ja ympäristössämme huoli siitä, että elämässä ja keskusteluissa säilyvät sävyt, tosiasioilla on merkitys ja keskustelukumppanit kunnioittavat toisiaan.
Jos tämä porukka vaalii hyvää, sillä on valtava merkitys koko yhteiskunnalle.
Hanna Ottman on OAJ:n viestintäjohtaja.
Twitterissä @HannaOttman
Tekijältä
Sitkeästi vihaa vastaan
Aggressiivinen puhetapa on lisääntynyt kaikkialla, ja sen tuntevat nahoissaan myös julkisessa virassa toimivat opettajat. Kuka tahansa voi haukkua nimeltä opettajaa, jonka oppitunti on jaettu esimerkiksi Twitterissä.
Ilmiötä ei voi pysäyttää, mutta sen kanssa on elettävä ja sitä vastaan pitää jaksaa kamppailla. Se vaatii sitkeyttä meiltä kaikilta.
Tarvitsemme yhä enemmän tietoa siitä, miten media ja erityisesti sosiaalinen media toimii ja miten siellä kannattaa operoida. Toisten ihmisten huonoa käytöstä on vaikea muuttaa, mutta omaa medialukutaitoa voi aina parantaa.
Opetusalan eettinen neuvottelukunta muistuttaa, että sananvapaus kuuluu kaikille ja myös räväkällä yhteiskunnallisella keskustelulla on sijansa.
Vihapuhetta ei sen sijaan tarvitse sietää. Se on syvästi toisen ihmisarvoa loukkaava puhetta, joka voi liittyä esimerkiksi ihonväriin, etniseen alkuperään, vakaumukseen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.
Vihapuhe on iso yhteiskunnallinen ongelma, joka kaventaa sananvapautta.
Riitta Korkeakivi
Lue lisää:
Törkypuhe lisääntyy kaikkialla – Näin sen kanssa pystyy elämään