Törkypuhe lisääntyy kaikkialla – Näin sen kanssa pystyy elämään

Onko keskusteluilmapiiri koko yhteiskunnassa muuttunut tylymmäksi? Eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen (sd) puuttui Helsingin Sanomien haastattelussa eduskunnan rumaan kielenkäyttöön ja perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen on tuomittu käräjäoikeudessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Lähes puolet kansanedustajista tai näiden avustajista on kohdannut vihapuhetta, joka liittyy heidän luottamus- tai virkatehtäviinsä.

Solvaava puhe näyttää yleistyvän ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa ja siitä saavat osansa myös opettajat. Toista on helpompi herjata Twitterissä ja Facebookissa kuin kasvokkain.

Viestinnän kouluttaja ja tietokirjailija Katleena Kortesuo muistuttaa, että törkyviestin lähettänyt purkaa yleensä omaa pahaa oloaan.

− Purkausta ei saisi päästää ihon alle. On tärkeää muistaa, ettei viestin saajassa ole vikaa. Ongelma on viestin lähettäjällä.

Kortesuo on valmentanut opettajia pärjäämään pahojen puheiden maailmassa. Esimerkiksi rehtoreita hän on kouluttanut kriisiviestinnässä.

Koulujen uhka- ja väkivaltatilanteissa rehtori joutuu virkansa puolesta julkisuuteen. Pakettiin kuuluu, että hän voi ajautua samalla myös kovan arvostelun kohteeksi. Jokaisen rehtorin pitäisikin Kortesuon mielestä valmistautua tällaisiin tilanteisiin etukäteen.

− Jos saa viharyöpyn naamalleen, kannattaa muistaa, ettei viestiä ole suunnattu henkilökohtaisesti tietylle ihmiselle – raivon kohteena voisi olla kuka tahansa julkisuudessa puhunut.

Viestin saajassa ei ole vikaa. Ongelma on viestin lähettäjällä.

Aggressiivista palautetta saa Kortesuo itsekin. Usein hän ehdottaa raivoajille tapaamista ja lupaa tarjota kahvit.

Tapaamisissa on käynyt ilmi, että vihainen viesti on todellakin johtunut viestin lähettäjän pahasta olosta. Taustalla on ollut mielenterveysongelmia tai vaikeita elämäntilanteita.

− Eräällä kiusaajallani oli kuollut kaksi lähiomaista lyhyessä ajassa. Hänellä oli valtavan paha olo, jota hän purki kärttyisinä viesteinä somessa.

Toinen oli alkoholisti. Hän pyysi anteeksi ja oli hyvin nolona käytöksestään.

Kouluttaja antaa pari käytännön vinkkiä niille, jotka joutuvat vihaisen viestinnän kohteeksi. Ensinnäkin ikävät viestit ja puhelut kannattaa tallentaa siltä varalta, että tilanne eskaloituu ja tarvitaan todistusaineistoa viranomaisille.

Kaikkiin ikäviin viesteihin ei ole syytä vastata lainkaan. Jos viestissä on kysymys, kannattaa miettiä, onko se varmasti aiheellinen ja voiko siihen vastata.

− Jos kysymys on selkeästi provosoiva, kuten miten meillä voikin olla noin surkea reksi, siihen ei tietenkään tarvitse vastata. Yksi vaihtoehto on laittaa esimies vastaamaan. Silloin raivoajakin tajuaa, että voi ei, nyt viesti lähti laajempiin ympyröihin.

Loukkaavaa viestiä ei kannata jäädä suremaan yksin. Kollegalle puhuminen on tärkeää eikä vihaisena kannata vastata mihinkään.

− Jos huomaat, että pulssi nousee, käy kahvilla, katso kissavideo, juttele kollegan kanssa ja vastaa vasta sitten, Kortesuo neuvoo.

Entä missä menee normaalin kritiikin ja epäasiallisen viestin raja? Milloin on lupa loukkaantua?

– Se riippuu henkilöstä. Jos huomaa, että alkaa itkettää ja pelottaa ja menettää yöunet, pitää puhua esimiehelle ja ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon.

Kortesuo ei usko, että ihmiset ovat vihaisempia kuin ennen, mutta somessa yksikin vihainen viesti moninkertaistuu. Samoin tapahtuu itseasiassa kauniillekin viestille. Valitettavasti ihminen kuitenkin muistaa paremmin juuri kielteiset viestit.

Opetusalan eettinen neuvottelukunta on laatinut kannanoton opettajien somekäyttäytymisestä. Siinä muistutetaan, että sananvapaus kuuluu kaikille, ja myös räväkällä yhteiskunnallisella keskustelulla on sijansa.

− Kaikki vihainen puhe ei ole vihapuhetta eikä kaikkea koulumaailmaa koskevaa kritiikkiä saa leimata vihapuheeksi, neuvottelukunnan puheenjohtaja Arno Kotro sanoo.

Mikä sitten tekee vihaisesta puheesta vihapuheen?

Vihapuhe kattaa kaikki ilmaisun muodot, jotka yllyttävät suvaitsemattomuuteen perustuvaan vihaan. Se voi liittyä esimerkiksi ihonväriin, etniseen alkuperään, vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen.

Vihapuheen yleistyminen huolettaa myös maan johtoa. Edellinen hallitus asetti kolmen ministeriön yhteisen vihapuhetyöryhmän miettimään keinoja vihapuheen kitkemiseksi.

Työryhmän puheenjohtaja, emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen toivoo, että myös opettajat ja vanhemmat tunnistavat sellaisen puheen, joka aiheuttaa pelkoa, häpeää ja ulkopuolisuuden kokemusta ja jonka jäljet voivat olla pitkiä.

Työryhmä toteaa raportissaan, että vihapuhe on tuhoisaa sen uhreille, mutta myös koko demokraattiselle yhteiskunnalle, oikeusvaltiolle ja sananvapaudelle.

Toistaiseksi laissa ei ole rikosta nimeltä vihapuhe. Siitä huolimatta vihapuhe on rikos silloin, kun se täyttää jonkun rikoksen tunnusmerkistön, kuten kiihottamisen kansanryhmää vastaan.

Mediaosaaminen on Katleena Kortesuon mielestä paras ase pahaa puhetta vastaan. Sitä pitäisi vahvistaa työpaikoilla, jotta ihmiset hahmottaisivat paremmin, miten esimerkiksi sosiaalinen media toimii.

− Jos joku viesti tavoitti minut, se ei vielä tarkoita, että kaikki tietävät sen sisällön. Sekin on hyvä tietää, että Twitterissä viesti saa lisää näkyvyyttä, jos siihen vastataan.

Nykyään kaikki ammatit ovat julkisia. Kuka tahansa voi julkaista somessa kuvan kokin tekemästä annoksesta tai videon opetustuokiosta.

− Tästä ei tarvitse tykätä, mutta se pitää tiedostaa. Meidän kaikkein on opeteltava toimintamallit, jotka auttavat meitä selviytymään tässä todellisuudessa, Kortesuo sanoo.