Aristoteleen kerrotaan sanoneen, että kutsumuksesi on siellä, missä taitosi ja intohimosi kohtaavat maailman tarpeet.
Varsin järkeenkäypä elämäohje meille kaikille, kun etsimme paikkaamme maailmassa: kun pohdimme ammatinvalintaamme, haemme työpaikkaa tai valitsemme, mihin arvokkaan vapaa-aikamme käytämme.
Elämänohje saattaa tuntua juhlavalta, jopa haastavalta arkisissa ympyröissämme.
Suurin osa meistä kokee olevansa ihan tavallisia ihmisiä ihan tavallisessa elämässä. Siinä ei välttämättä suuret intohimot syki ja johdatus johdata. Eivätkä omat taidotkaan aina kovin kaksisilta tunnu. Mistäs sitä kutsumusta sitten etsitään?
Sitran tekemän Elinikäinen oppiminen Suomessa -kyselyn mukaan 58 prosenttia suomalaisista haluaisi jakaa osaamistaan enemmän muiden hyväksi ja yli 64 prosenttia kokee, että heillä on osaamista, jota voisivat hyödyntää yhteiskunnassa enemmän.
Väitän, että olemme kaikki paljon enemmän kuin tulemme ajatelleeksi. Olemme ystäviä, työtovereita, harrastajia, perheenjäseniä, kuluttajia, kuntalaisia ja kanssakulkijoita.
Elämäämme kuuluu monenmoista: työtä, opintoja, harrastuksia, läheisistä huolehtimista ja arkista puhdetta kokkailusta Youtuben katseluun ja lemmikkien hoitoon.
Näillä kaikilla elämänkentillä olemme joskus elementissämme ja innostumme. Samalla olemme myös avuksi muille: hoidamme työmme, autamme naapuria, kasvatamme lapsia, opastamme eksynyttä, osallistumme vapaaehtoistyöhön.
Uskon, että kutsumuksemme löytyy lähempää kuin arvaamme.
Ehkäpä elämässä ei tarvitse odotella kirkasta elämäntehtävää. Ehkä on vain kysyttävä, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja mikä herättää uteliaisuuteni. Entä millaisista asioista olen saanut kiitosta tai missä asioissa muut ihmiset ovat kääntyneet puoleeni?
Uskon, että kutsumuksemme löytyy lähempää kuin arvaamme. Ja kun olemme avuksi muille, huomaamme omat kykymme paremmin – tiedä, vaikka intohimokin löytyisi.
Milma Arola on oppivan (työ)elämän puolestapuhuja, joka edistää elinikäistä oppimista johtavana asiantuntijana tulevaisuustalo Sitrassa.