Kolme kovaa: kesä, heinä ja elo. Näin opettajuutta on joskus leikkimielisesti markkinoitu.
Onhan se kesä kiva asia opettajalla. Pitkän ja rankan kevätlukukauden jälkeen on varmasti mahtavaa nostaa jalat ylös hetkeksi ja kuunnella laineiden liplatusta meren tai järven rannassa.
Koulujen opettajat puhuvat yhdessä opettajanhuoneessa, millaisia lomasuunnitelmia heillä on. Toinen lentää viikoksi Malagaan, toinen menee perintömökille kuukaudeksi, kolmas pohtii, millaisia reittejä ajaisi vuokratulla asuntoautollaan.
Opettajainhuoneessa kaikki ovat tehneet vuoden päivät töitä, mutta yhden ajatukset ovat muualla. Määräaikainen opettaja pohtii, mistä hän saa tulot kesälle.
Kaksi opettajaa voi olla samassa luokassa töissä vuoden päivät. Missä maailmassa on reilua, että toinen on kesän työsuhteessa nostamassa palkkaa, kun toinen jää kesän ajaksi työttömäksi, vaikka mahdollisesti palaa opettamaan samaa luokkaa elokuussa?
Jos tämä määräaikainen sijaistaa jotain opettajaa pidemmän aikaa, saako hän siltikään kesältä palkkaa? No loogisesti ottaen tietenkin saisi, mutta kun ei.
Voiko asian korjata? Voi.
Miksi tällainen systeemi on olemassa? En tiedä. Voiko asian korjata? Voi.
Kuntavaalit käytiin juuri ja kenellä opettajat ovat töissä? No kunnallahan ne, valtaosin.
Trendikkäästi koulutuksesta on aina kiva leikata, mutta eiköhän olisi jo korkea aika tukea koulutusta ja tehdä opettajan työstä houkuttelevampaa, vaikka se maksaisi.
Asiaa ei voi yksi taho ratkaista yksin. Tarvitaan yhteistyötä ja joustamista.
OAJ neuvotteli hienosti varhaiskasvatuksen opettajat mukaan opetusalan työehtosopimukseen. Olisiko seuraava tavoite kieltää törkeät määräaikaispalkkaukset, joilla kyykytetään uusia opettajia ja tehdään uran alusta vaikeaa?
Opettajan uran alku on muutenkin tarpeeksi raskas.
Markus Helin on Suomen opettajaksi opiskelevien liiton Soolin puheenjohtaja.