Opiskelijana syksyn tunnistaa siitä, kun osa tutuista naamoista on kadonnut yliopiston käytäviltä. Opettajaksi opiskelevia on siirtynyt työelämään.
Meitä edelleen luentosalin penkkejä kuluttavia opiskelijoita luonnollisesti kiinnostaa tovereidemme kuulumiset työelämästä. Onneksi usein kuulee positiivisia kokemuksia.
Valitettavasti kaikissa tarinoissa opettajan työ ei ole niin ruusuista kuin meille luentosaleissa maalailtiin. Työtä ei ole ehtinyt suunnitella, uuden opinahjon käytänteet eivät ole tuttuja ja epävarmuus omasta osaamisesta kuormittaa henkisesti.
Suomen opettajaksi opiskelevien liitto kysyi viime keväänä opettajaopiskelijoiden ajatuksia työelämästä. Jopa kolmannes vastanneista ei ollut varma, tekeekö uran opettajana. Tulee Suomelle kalliiksi maksaa turhaan kymmenientuhansien eurojen tutkintoja.
Ensimmäiset työvuodet ovat tutkimusten mukaan tärkein vaihe työhön kiinnittymisessä. Voisi siis olettaa, että Oy Suomi Ab olisi hoksannut panostaa uusien opettajien perehdytykseen.
Kuntien ja valtion tulee tukea opettajien työtä uran alusta asti.
Ohjeistusta on valtakunnallisesti kuitenkin vain vähän, jos ollenkaan. On yksiköitä ja kuntia, joissa uudet opettajat saavat hyvän perehdytyksen, mutta monesti perehdytys jää lähes olemattomaksi. Tämä näkyy työhyvinvoinnin laskuna, loppuunpalamisena, sairauslomina ja lopulta uran vaihtona.
Hinta on kallis. Säästöt opettajien työoloissa tuovat siis lähinnä lisää kustannuksia.
Asiaan voi kuitenkin vaikuttaa. Jokainen opettaja voi muistella oman työuransa alkua ja pohtia, millaista tukea olisi kaivannut ja millaista tukea voisi omassa työpaikassaan nyt antaa. SOOL on myös työstämässä suosituksia perehdytyksen tueksi koko Suomeen.
Tärkeimpänä tarvitaan päättäjien tuki. Kuntien ja valtion tulee tukea opettajien työtä uran alusta asti. Norjassa hyväksyttiin nyt syksyllä laki, joka takaa opettajalle kahden vuoden mentoroinnin uran alkuun. Haluaako Suomen tuleva hallitus pitää opettajat alalla?
Aleksi Vehmassalo on Suomen opettajaksi opiskelevien liiton SOOLin puheenjohtaja.