Tutkittu juttu: Ohjelmointia opetetaan liian ahtaalta pohjalta

Ohjelmoinnin opetus on peruskoulussa edelleen karikkoista, vaikka se on kuulunut opetussuunnitelmaan syksystä 2016 lähtien. Janne Fagerlundin väitös kertoo, miksi.

Suomi otti ohjelmoinnin osaksi perusopetusta vuonna 2016 ensimmäisten maiden joukossa maailmassa. Ohjelmoinnin opetuksesta väitelleen Janne Fagerlundin mukaan opetuksen toteutumista ei kuitenkaan seurattu ja tuettu tarpeeksi systemaattisesti.

– Täydennyskoulutusta järjestettiin jos järjestettiin, ja siihen osallistuivat ne opettajat jotka halusivat. Läheskään kaikki eivät osallistuneet, Jyväskylässä Koulutuksen tutkimuslaitoksella projektitukijana toimiva Fagerlund huomauttaa.

Ohjelmoinnin opetuksen merkitys on ollut vaikeasti hahmottuva asia koulutusten järjestäjillekin.

– Ohjelmoinnin merkitystä koulun suuressa kokonaisuudessa ei ole osattu selittää opettajille kunnolla. Siksi se ei ole vielä asettunut luontevaksi osaksi opetustyötä. Tässä asiassa ollaan vasta nyt pääsemässä selville vesille.

 

Fagerlund tutkii marraskuussa tarkastetussa väitöskirjassaan ohjelmoinnin ja siihen liittyvän ajattelun opettamista, oppimista ja arviointia peruskouluissa yleisen Scratch-ohjelmointiympäristön kontekstissa.

Tutkimukseen kerättiin aineistoa 57:ltä neljännen luokan oppilaalta kolmelta keskisuomalaisen koulun rinnakkaisluokalta. Oppilaat osallistuivat 12 oppitunnin mittaiseen Scratch-ohjelmoinnin opintojaksoon vuonna 2017.

Oppilaan pitää päästä tutkimaan ja ihmettelemään, mitä kaikkea ohjelmoimalla voi tehdä.

Fagerlund jakaa ohjelmoinnin merkityksen perusopetuksessa kahteen osaan. Tarkoituksena on ensiksikin auttaa oppilaita ymmärtämään ohjelmoidun maailman toimintatapaa. Toiseksi varsinaista ohjelmointiosaamista harjoitellaan jatko-opintoja ja työelämän tarpeita ajatellen.

Paino on Fagerlundin mukaan ollut vahvasti jälkimmäisellä tekijällä, ja sitä pitäisi siirtää ensimmäisen suuntaan.

– Perusopetuksessa oppilaan pitää päästä tutkimaan ja ihmettelemään, mitä kaikkea ohjelmoimalla voi tehdä. Tarkoituksena ei ole vielä koulia alan osaajia, vaan avata ohjelmoinnin maailmaa oppilaille mahdollisimman mielenkiintoisella ja hauskalla tavalla.

 

Opetussuunnitelmassa ohjelmointi nähdään Fagerlundin mielestä teknisestä ja muutenkin ahtaasta näkökulmasta. Se liitetään lähinnä matematiikkaan ja käsityöhön, mikä on ohjannut opettajien käsityksiä.

– Koodaamiseen syventynyt oppilas korostuu opsissa liikaa. Oppilaan pitäisi sen sijaan tutkia ohjelmoitua maailmaa ja siinä ohessa koodata välillä itse.

Kyse ei siis ole vain tekniikasta vaan myös sen pohtimisesta, miten koodaamisen tulokset näkyvät ja vaikuttavat arjessa. Fagerlund uskoo, että tällainen monilukutaidolle sukua oleva lähtökohta olisi opettajillekin tutumpi.

Somen käyttöä ohjailevat algoritmit ja data ovat keskeinen osa sitä ohjelmoitua maailmaa, jossa koululaiset nykyään elävät. Näiden asioiden opettaminen sopisi Fagerlundin mielestä hyvin esimerkiksi terveystiedon tunnille.

– Nuoret saattavat viettää valtavasti aikaa Instagramiin ohjelmoidussa kuplassa, jossa vilisee laihdutusaiheista sisältöä ja kauniiksi stailattuja ihmisiä. Tunnilla olisi hyvä pohtia, kuka ne algoritmit on sinne tehnyt ja mistä syystä, ja millaisia vaikutuksia niillä on.

 

Väitös

Teaching, Learning and Assessing Computational Thinking through Programming with Scratch in Primary Schools. Jyväskylän yliopisto 2021.