Koulutus ei vauhdita talouskasvua pelkästään siksi, että korkeasti koulutettu työvoima saa käytössä olevilla välineillä enemmän aikaan kuin vähemmän koulutettu.
– Vielä tärkeämpää on se, että hyvin koulutetut ihmiset pystyvät kehittämään uusia työvälineitä ja ottamaan niitä käyttöön. Näin kohennetaan kaikkien työvoimaryhmien tuottavuutta ja saadaan vauhtia kansantalouden kasvuun, sanoo Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori ja tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta.
Malirannan Akava Worksille laatiman Koulutus, inhimillinen pääoma ja talouskasvu -raportin keskeinen johtopäätös on, että työn tuottavuuden kasvu muodostuu erityisesti uusien teknologioiden kehittämisestä ja käyttöönotosta. Raportti julkaistiin huhtikuussa.
Parlamentaarinen työryhmä asetti viime vuonna tavoitteeksi tutkimus- ja kehittämismenojen nostamisen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.
Jos näin kunnianhimoiselle tielle lähdetään, on Malirannan mukaan panostettava niihin koulutuksiin, jotka tuottavat tutkimus- ja kehittämistoiminnan osaajia.
– Jos syydetään rahaa t&k-toimintaan mutta siihen kykeneviä ihmisiä puuttuu, lisäraha valuu jo oleviin palkkoihin ja muihin kustannuksiin. Reaalinen t&k-toiminta jää junnaamaan paikallaan, ja panostukset menevät kansantalouden kannalta hukkaan, Maliranta pohtii.
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan kannalta keskeisimpiä koulutusaloja hän kutsuu stem-koulutuksiksi. Lyhenne tulee sanoista science, technology, engineering ja mathematics. Matemaattis-luonnontieteellisellä puolella siis liikutaan.
Teknologian soveltamisen valmiuksia tarvitaan eri puolilla Suomea. Tässä ammattikorkeakouluilla on luonteva rooli.
Koulutusalojen lisäksi professori painottaa koulutusten alueellisen sijainnin merkitystä.
– Innovaatiotoiminnalla on taipumus keskittyä alueellisesti. Uusia aloituspaikkoja kannattaa perustaa sinne, missä on eniten alan huipputiedon omaavia professoreita. Näillä paikkakunnilla on valmiiksi eniten t&k:n kannalta tärkeiden alojen opiskelijoita ja eturivin yrityksiä työpaikkoineen.
Käytännössä uusia koulutuspaikkoja kannattaa perustaa lähinnä Helsinkiin ja muutamaan muuhun yliopistokaupunkiin. Maliranta kuitenkin korostaa, että tämä koskee vain koulutusten kunnianhimoisinta osaa.
– Eturintaman kehittämistyössä alueellinen keskittäminen väistämätön pakko. Teknologian soveltamiseen liittyviä valmiuksia taas tarvitaan tasaisesti eri puolilla Suomea. Tässä ammattikorkeakouluilla on oma luonteva roolinsa.
Työn tuottavuudesta ja kansantalouden kasvusta keskusteltaessa teknologia ja sitä taustoittavat tieteet tuntuvat jyräävän humanistiset ja yhteiskunnalliset tieteenalat mennen tullen. Yhteiskuntatieteilijä Malirannan mukaan kyse on pikemminkin tieteenalojen fuusiosta kuin niiden välisestä kamppailusta.
– T&k ei ole nykyään vain teollisten tuotteiden ja tuotantotapojen kehittämistä, vaan mukana on yhä enemmän palvelua. Se tarkoittaa, että koulutusvaatimuksetkin laajenevat ihmistieteiden suuntaan.
Yliopistojen autonomiaa Maliranta pitää arvona sinänsä.
– Talouskasvun maksimointi ei ole korkeakoulujen ainoa tehtävä. Sivistystyöllä on edelleen oma vankka roolinsa – mutta jos talouskasvu alkaa tökkiä, siitä kärsii myös sivistyskoulutus.
Raportti
Koulutus, inhimillinen pääoma ja talouskasvu. Akava Works -raportti 1/2023.