Millainen peruskoulu meillä on vuonna 2040? Sitä ei tiedä kukaan, mutta eri suuntiin johtavien polkujen päät ovat näkyvissä.
Päivi Nilivaara hahmotteli väitöksessään peruskoulun kehityssuuntia tulevaisuudentutkimuksesta tutulla Delfoi-menetelmällä, jossa kuullaan tyypillisesti asiantuntijoita. Nilivaaran tulevaisuuskuvia laatineessa 30-jäsenisessä Delfoi-paneelissa istui opettajia, rehtoreita, huoltajia ja tutkijoita sekä opetushallinnon ja järjestöjen edustajia.
Sovittamalla paneelin tuottamaa aineistoa nykyhetken tutkimustietoon Nilivaara päätyi kolmeen skenaarioon suomalaisesta peruskoulusta vuonna 2040.
Peruskoulumme kruununjalokivet ovat korkeasti koulutettujen opettajien autonomia ja siihen nojaava arviointi.
Fiksut pärjää aina -skenaariossa opiskellaan pääosin verkossa omavalintaisin kurssein. Koulu fyysisenä rakennuksena katoaa, ja opettajan tehtävänä on lähinnä valvoa oppimisen etenemistä tietokoneruudulta. Vanhempien rooli on merkittävä sekä oppilaan valinnoissa että ohjauksessa.
– Skenaario heijastaa yhteiskunnan kovenevia arvoja. Malli vastaa vähenevien oppilasmäärien haasteeseen, mutta koulun merkitys yhteisöllisyyden ja kasvun paikkana häviää ja oppilaiden eriarvoistuminen vahvistuu, Nilivaara kuvailee.
Hän itse katsoo joidenkin panelistien lailla, ettei oppimisen siirtäminen verkkoon ole sellaisenaan suotavaa tai mahdollista – etenkään nuorimpia oppilaita ajatellen.
– Mallissa on mukana paljon elinkeinoelämän vaikutusta. Toisaalta työelämässäkin korostetaan nykyään tunne- ja vuorovaikutustaitojen merkitystä. Ne tämä skenaario ohittaa täysin.
En tiedä mitään muuta alaa, jossa ei olisi varattu työaikaa työn kehittämiseen.
Kotipesä maailman myllerryksessä -skenaariossa koulu on saareke, josta maailman menoa seurataan turvallisesti ikkunaruudun takaa. Opettajan autonomian ovat korvanneet valtakunnallinen, vahvasti oppiainejakoinen opetussuunnitelma ja kansallisen tason kokeet.
– Mallissa on mukana tässä ajassa vahvasti resonoivia arvoja, kuten turvallisuus, pysyvyys ja ajatus siitä, että ennen oli paremmin, Nilivaara huomauttaa.
Julkisuudessa on toivottu arvioinnin perustamista kansallisten, kaikille yhteisten kokeiden varaan. Sen uskotaan helpottavan opettajien työtä ja lisäävän arvioinnin yhdenvertaisuutta.
Tutkimusten mukaan se muuttaisi myös opetuksen luonnetta: opettajat alkaisivat opettaa kokeita varten.
– Suomalaisen peruskoulun kaksi kruununjalokiveä ovat korkeasti koulutettujen opettajien autonomia ja siihen nojaava arviointi. Kotipesä-mallissa ne myytäisiin.
Kolmas skenaario, Avoimesti ajan virrassa, vastaa pitkälti nykyisen opetussuunnitelman kuvausta koulun toimintakulttuurista, arvoista ja pedagogiikasta.
Nilivaaran mukaan se on tutkimustiedon valossa malleista toivottavin.
– Yhteisöllisyys ja vastuullisuus ovat skenaarion kantavia arvoja. Opetussuunnitelmaa uusitaan tarvittaessa ilman suuria reformeja. Tässä työssä opettajilla on vahva rooli. He tutkivat ja kehittävät työtään oppivina yhteisöinä.
Ops on siis lähellä ihanneskenaariota, mutta Nilivaaran mukaan se ei tarkoita, että nykyinen koulu olisi paras mahdollinen. Ops kun ei aina toteudu koulun arjessa niin kuin pitäisi.
– Puutteet liittyvät muun muassa opettajan työajan organisointiin. En tiedä mitään muuta alaa, jossa ei olisi varattu työaikaa työn kehittämiseen. Asialle pitäisi pian tehdä jotakin, oli ratkaisu sitten kokonaistyöaika tai jokin muu.
Päivi Nilivaara on taustaltaan luokanopettaja ja alakoulun rehtori. Vuoden 2006 jälkeen hän on ollut muun muassa Opetusalan koulutuskeskus Opekon kehittämispäällikkö ja opettajien kouluttaja Tampereen yliopistossa. Nyt hän osallistuu koulun kehittämishankkeisiin oman yrityksensä kautta.
Väitös
#Peruskoulu2040 – kolme skenaariota peruskoulun tulevaisuuteen. Tampereen yliopisto 2023.