Kun on vältellyt kuukausikaupalla ihmisjoukkoja ja paheksunut kaupan kassalla liian lähelle änkeäviä ihmisiä, vierailu 670 oppilaan alakoulussa on hämmentävä kokemus.
On helmikuun puoliväli ja olen matkalla Kangasalle. Huolestuttaakin. Huolta ei kokonaan hälvennä sekään, että juttukeikasta on päätetty kollegojen ja koulun kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen. Vasta-argumenttejakin mielessäni pyörii.
Kollegakin kirjoitti ryhmäkeskusteluun: ”Mulla on huoli lähinnä opettajien riskeeraamisesta. Meistä jokainen voi levittää tahtomattaan koronaa, ja siksi kouluihin ei haluta ketään ulkopuolisia lisäämään riskiä.”
Menomatkalla Suoramalle toimittajaa huolestuttaa.
Tiukimmin tulkittuna rikon ainakin sitä viranomaisohjetta, jonka mukaan kaikki muut kuin välttämättömät kohtaamiset on karsittava. Toisaalta minut voi kai rinnastaa siihen tv:stä tuttuun hahmoon, josta kuvassa näkyy vain pitkä mikrofonin varsi.
Jos nyt pidän maskia, huolehdin omista turvaväleistäni ja välttelen seuraavat viikot ihmiskontakteja kahta kauheammin, saatan selvitä melkein puhtaalla omallatunnolla.
Siis selvitä muutaman tunnin vierailusta suomalaisessa koulussa. Paikassa, jollaisissa tuhannet opettajat päivittäin työskentelevät.
Suoraman koulun ovella vastassa on rehtori Jyrki Taipale. Suorama oli vuosi sitten kolmas koulu Suomessa, jossa karanteeniin asetettiin kokonaisia luokkia. Sen jälkeen koulussa on ollut yksittäisten oppilaiden karanteeneja.
Meneillään olevaa ruokailua voi seurata aulasta ikkunan takaa. Luokkia saapuu syömään yksi kerrallaan. Kuudesluokkalaiset erottuvat pienemmistä, koska heidän kasvoillaan on maskit.
Suoraman koulun ruokalassa samaan aikaan ruokailevien määrä on saatu pienennettyä porrastuksilla noin puoleen normaalista.
– Normaalioloissa ruokailu järjestettiin kolmessa vuorossa, mutta nyt ruoka-aikoja on porrastettu niin paljon kuin vain on pystytty, viidenkin minuutin tarkkuudella, Taipale kertoo.
Ruokailu voi olla missä kohtaa oppituntia tahansa. Porrastamisella päästään siihen, että normaalisti melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä olevassa ja 200 henkeä vetävässä ruokalassa on enimmillään syömässä satakunta oppilasta.
Luokanopettaja Minna Palovuori on juuri vienyt oman neljännen luokkansa syömään.
– Ruokailujen lisäksi välitunneille kulkemiset on jaoteltu luokittain. Pyrimme katsomaan, ketkä menevät milloinkin ja mistä ovesta, hän sanoo.
Minna Palovuori opettaa nelosluokalleen kellonaikojen yhteen- ja vähennyslaskuja. Hänen mukaansa korona-ajasta jää lapsiin kokemuksellinen jälki.
Kun kellon viisari osoittelee puoltapäivää, opettajillakin olisi hetki tauolle. Tilavassa opettajainhuoneessa on kuitenkin hiljaista. Täällä saisi olla koulun ohjeen mukaan korkeintaan kymmenen ihmistä kerrallaan, joten opettajat viettävät taukojaan usein luokissa.
Tilanne on rehtorista sääli.
– Henkilökunnan keskinäiset kohtaamiset ovat opetustyön ja työhyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeitä, hän sanoo.
Opettajainkokoukset järjestetään Teamsissa. Koronan jälkeen osa kokouksista saattaa jäädä pysyvästi verkkoon, Taipale arvelee, mutta vain osa.
– Ei se korvaa kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia. Keskustelu asioista on hankalampaa.
Opettajainhuoneessa koulunkäynninohjaajat Juha Mäkelä ja Kari Luomaharju vitsailevat kuvaajalle, että oikeasti reksi haluaisi itsestään ”sensuellin” kuvan.
Huumorista on viime aikoina ollut apua.
– Varmasti se on vaikuttanut siihen, että meillä tämä aika on sujunut olosuhteisiin nähden hyvin, sanoo kuudetta luokkaa opettava luokanopettaja Maiju Lyhty.
Luokanopettaja Maiju Lyhty ja rehtori Jyrki Taipale tauolla opettajainhuoneessa. Taipaleen mukaan henkilökunnan ammattitaito ja sitoutuminen on tehnyt koulusta mielekkään johtaa.
Talosta on löytynyt muutoksiin sopeutuvaa joukkoa, toteaa Palovuori.
– En sanoisi, että meillä olisi kauheasti ristiriitatilanteita. Se ei tarkoita sitä, etteikö muuttuvissa tilanteissa voisi nousta huolestuneita kysymyksiä.
Huolet ymmärtää, sillä koulupäivän aikana kontakteja ei voi kokonaan välttää. Maskista Palovuori ei sano nauttivansa, mutta myöntää sietävänsä sitä paremmin kuin etäopetuksen aikaista huolta oppilaista.
– Koen tosi tärkeäksi, että voin auttaa oppilasta ilman, että hän sitä erikseen pyytää. Kierrän luokkaa minuutin, jonka aikana näen heti, kenellä on vaikeaa.
Kun yksittäinen oppilas joutuu Kangasalla karanteeniin ja tälle annetaan etäopetusta, kaupunki maksaa tästä niin sanotusta hybridiopetuksesta opettajalle lisäkorvausta.
Apulaisrehtori ja tiiminvetäjät ovat tiiviisti henkilöstön tukena.
Suoramallakin vaihtelevat tilanteet ovat tarkoittaneet pohdintaa siitä, mihin työpanoksia kannattaa suunnata. Virka-apulaisrehtorin ja tiiminvetäjien työnkuvia on järjestetty niin, että nämä voisivat olla yhä tiiviimmin henkilöstön tukena.
Riskiryhmiin kuuluville on Suoramalla räätälöity erityisjärjestelyjä ja muiden aikuisten kohtaamisten minimointia.
Rehtori Jyrki Taipaleen mukaan tosiasia kuitenkin on, että myös henkilökunnan ryhmäytyminen kärsii koko ajan, kun normaalisti monipuolista virkistystoimintaa ei juurikaan ole.
– Työssäjaksamisesta, oman itsensä johtamisesta ja toisten auttamisesta ja kannustamisesta olemme paljon puhuneet, hän sanoo.
Maiju Lyhdyn mukaan arkinen työ yhdessä omien oppilaiden kanssa pyörii ”suht normaalisti”.
– Voi olla, että joskus ylhäältä päin tulee sääntöjä, joiden noudattamisessa ei voi täydellisesti onnistua, hän sanoo.
Opettajainhuoneessa hetken istahtavan luokanopettaja Ville Keskisenkin mukaan sääntökirjan noudattamisessa on päivittäisiä pulmia.
– Voisi luulla, että käsien pesu olisi jo helppo rutiini, mutta ei se tokaluokkalaisille vain ole. Silti tunnen, että me olemme onnistuneet monessa asiassa.
Hygienia korostuu korona-ajan koulupäivässä. Käsipaperia kuluu Suoraman koulussa nyt kaksinkertainen määrä normaaliin nähden.
Valtakunnallisista viranomaisohjeista on helppo löytää yksityiskohtia, jotka eivät paikallisesti kaikkialla toimi. Esimerkiksi vuoden alussa julkaistussa Opetushallituksen laatimassa perusopetuksen järjestämisen tukimateriaalissa kehotetaan järjestämään opetukseen ”uusia tiloja”.
– No minä veikkaan, että emme ole ainoa koulu Suomessa, jolla ei vain ole muita tiloja. Näillä on pärjättävä, Taipale sanoo.
On pakko soveltaa. Mikä on kohtuullista? Sitä rehtori kertoo miettineensä paljon niin oman kuin henkilökunnankin työmäärän suhteen.
– Ihan neuroottisesti emme voi jokaista tilannetta tai ohjetta lähteä ajattelemaan ilman, että tää homma menee ihan tukkoon.
Opetushallituksen ohjeissa kehotetaan hyödyntämään myös ulkotiloja ja luontoympäristöjä. Se on keväällä helpompaa kuin nyt, 13 asteen pakkasessa. Suoraman koulun välitunnilla voi silti nähdä, miten koronaohjeet toteutuvat pienten lasten kanssa ulkoillessa.
Meininkiä piisaa. Pakkasessa juostaan, vedetään pulkkaa, ja meneillään on parikin jalkapallo-ottelua. Liukumäki tullaan alas kolmen lapsen letkassa, joka tosin koostuu saman luokan oppilaista. Koulun ohjeen mukaan välitunneilla leikitään vain oman luokan kavereiden kanssa.
Suoramalla on koronan vuoksi jouduttu väliaikaisesti luopumaan monista joustavista opetusratkaisuista sekä avoimista oppimisympäristöistä.
– Onneksi oli varastossa näitä pulpetteja. Mutta jos alkaisi mittanauhalla mittaamaan pulpettien väliin jääviä turvavälejä, niin eiväthän nämä tänne ihan suositusten mukaisesti mahdu, Taipale sanoo.
Maskien aikaansaama ilmeettömyys on vaikeaa pienille oppilaille.
Korona-ajan hyödyt yksittäisille oppijoille ovat säännön vahvistavia poikkeuksia, sanoo koulunkäynninohjaaja Teija Uusitalo. Hänen mukaansa lapset tarvitsevat nyt enemmän tukea kuin normaalisti, niin oppisisällöissä kuin niiden ulkopuolisissakin asioissa.
– Yksi tehtävämme on lievittää median luomia pelkoja. Meidän on luotava turvaa, mikä muuten on maskien kanssa haastavaa. Ilmeettömyytemme on selvästi vaikeaa pienille oppilaille.
Kaikesta huolimatta korona näyttää korostaneen lähiopetuksen arvoa myös oppilaiden silmissä, Minna Palovuori sanoo.
Hänen mukaansa joillekin harvoille etäopetus saattoi olla kivaa ja helppoakin, mutta suurin osa oppilaista haluaa tulla kouluun.
Suurin puute ovat kaikenlaiset yhteiset jutut.
– Se on se riipaisevin ja isoin miinus. Yhteisöllisyys on jotain, mitä me olemme tänne yrittäneet rakentaa, ja se on meillä ihan koko toiminnan keskiössä. Ne työkalut meiltä on nyt osittain viety, Palovuori sanoo.