Opettajain lehden alkuaikoina 1900-luvun alussa opettajat olivat vahvoja auktoriteetteja, joita yhteisö kunnioitti.
Yllättäen jo tuolloin lehdessä pohdittiin hyvin samanlaisia asioita kuin nykyään. Mitä jos oppilas ei uskokaan opettajaa? kysyttiin vuonna 1908.
”Voipa heidän joukossaan olla sellaisiakin, jotka ovat saaneet niin voimakkaan epäluulon ja epäilyksen ohdakkeen povelleen juurtumaan, että epäilevät suorastaan kaikkien niiden asiain todenperäisyyttä, joita opettaja heille selvittelee.”
Lehtiä selatessa käy ilmi, että epäilyksen ohdakkeita on ollut aina, oli opettajan rooli mikä tahansa. Nykyään opettaja saattaa joutua perustelemaan oppilailleen, että maapallo on pyöreä vaikka sosiaalisessa mediassa muuta väitettäisiinkin.
1974 opettajankoulutus siirtyi seminaareista yliopistoihin. Lastentarhanopettajakoulutus seurasi perässä 1995.
Vähitellen opettajia alettiin pitää alansa korkeakoulutettuina asiantuntijoina, joilla on pedagoginen autonomia.
Vuonna 2023 OAJ tutki arvostusta. Selvisi, että suomalaiset arvostavat opettajia, mutta kaikista opettajista ei siltä tunnu. Syitä olivat muun muassa palkkaus ja vanhempien asenteet.
Huhtikuussa 2026 julkaistussa Opettajan nettijutussa OECD:n koulutusjohtaja Andreas Schleicherkin toteaa, että vanhemmista on tullut ikään kuin koulutuksen asiakkaita.
”Miten voin auttaa tai olla mukana koulunkäynnissä? kysyivät vanhemmat ennen. Nyt asenne on muuttunut muotoon: Tehkää jotain lapselleni.”
Juhlavuoden juttusarja
Opettaja-lehti on ilmestynyt vuodesta 1906 alkaen. Tähän juttu-sarjaan poimimme makupaloja siitä, mikä milloinkin on ollut pinnalla opetusalalla ja lehdessä.