Kun keskustelee OECD:n koulutus- ja taitojohtaja Andreas Schleicherin kanssa, ei jää epäilystäkään siitä, etteikö Suomessakin kannattaisi panostaa oppimiseen.
Schleicher tuntee 15-vuotiaiden avaintaitoja mittaavan Pisa-tutkimuksen niin hyvin, että Bild-lehti kutsui häntä Mr. Pisaksi jo vuonna 2007. Ensimmäisen Pisa-tutkimuksen tekemisestä oli tuolloin kulunut seitsemän vuotta.
Schleicher osallistui Suomessa maaliskuussa Suureen kasvukeskusteluun.
Heikosti pärjäävien osuus moninkertaistunut
Reilut parikymmentä vuotta sitten koulutuksen vaikutuksista oli vähän empiiristä tietoa. Tätä puutetta paikkaamaan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD kehitti Pisa-tutkimuksen. OECD on 38 maan muodostama järjestö, joka kerää, vertailee ja analysoi tietoja jäsenmaistaan.
Koulutustiedolle oli tarvetta, sillä vuosituhannen vaihteessa OECD-maiden bruttokansantuotteesta kuusi prosenttia sijoitettiin koulutukseen. Järjestö halusi tietää, mitä koulutukseen satsatuilla rahoilla saadaan aikaiseksi.
Pisa-tutkimusten ansiosta on jo pitkään tiedetty, kuinka valtava merkitys koulutuksella voi olla eri maiden taloudelliselle kasvulle.
OECD:n aineistojen perusteella koulutuksen laatu on merkittävin pitkän aikavälin talouskasvua selittävä tekijä.
Kun Pisa-tuloksia on verrattu pitkän aikavälin talouskasvuun, on huomattu, että taloudellisesti merkittävintä ei ole huippujen nostaminen vaan heikompien oppilaiden osaamisen tason nosto. Se laajentaa tuottavan työvoiman pohjaa.
Suomen taloudella ei tunnetusti ole mennyt 2000-luvun alun jälkeen kovin hyvin. Myös Pisa-tuloksissa on tultu alaspäin.
Vielä 2000-luvun alkupuolella Suomessa oli heikkoja osaajia esimerkiksi matematiikassa vain seitsemän prosenttia. Viimeisimmässä tutkimuksessa heitä oli jo joka neljäs.
Opetus ja oppiminen on kannattava sijoitus
Huonoiten menestyneiden oppilaiden taitotason nosto matematiikassa ja luonnontieteiden osaamisessa sekä lukutaidossa näkyisi ajan kanssa myös valtion taloudessa.
– Jos Suomi onnistuisi nostamaan kaikki oppilaansa vähintäänkin Pisa-tasolle kaksi, se lisäisi 92 prosentilla Suomen bruttokansatuotetta, Schleicher sanoo.
OECD:n PISA-määrittelyjen mukaan taso kaksi on niin sanottu perusosaamisen raja, ja sen alle jääminen kertoo olennaisesta oppimisvajauksesta
Koulutuksen taloudelliseen vaikuttavuuteen ei kuitenkaan oikein uskota. Syyt ovat inhimillisiä.
– Koulutuksen lyhyen aikavälin kustannukset aina yliarvioidaan, ja pitkän aikavälin hyödyt aliarvioidaan.
Suomi ja Pisa: pitääkö olla huolissaan?
Suomessa matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen ja lukutaito eivät enää ole yhtä hyvin 15-vuotiaiden hallussa kuin Pisan huippuvuosina.
Pitääkö tästä kehityksestä olla huolissaan?
– Kyllä, Schleicher vastaa empimättä.
Hän muistuttaa, etteivät Pisassa testattavien avaintaitojen hallinta toki ole kaikki kaikessa.
Mutta se on huolestuttavaa, että samaan aikaan kun lukutaito ja matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen ovat heikentyneet, myös suomalaislasten sosiaalisissa ja emotionaalisissa taidoissa on tullut takapakkia.
– Ne ovat perusta, joiden avulla ymmärrämme yhteiskuntaa, osallistumme demokratiaan sekä rakennamme kansalaistaitoja ja taloudellista resilienssiä.
Jos sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen laskussa on kyse vain yksittäisestä notkahduksesta, se ei vielä ole ongelma, Schleicher sanoo. Mutta entäpä, jos kyse onkin pitkäaikaisesta kehityksestä.
– Koulutus oli ennen politiikan kärjessä Suomessa, mutta en ole varma, onko se sitä enää.
Vanhempien sitoutuminen kouluun vähentynyt
Vaikka koulutuksen tärkeys tunnustetaan, sodat ja muut kriisit vievät huomion koulutuksen kaltaisilta pitkän aikavälin hankkeilta.
Andreas Schleicher uskoo, ettei koulutusjärjestelmä yksin pysty saavuttamaan sille asetettuja tavoitteita, jos se ei saa tukea sitä ympäröivältä yhteisöltä. Vanhan sanonnan mukaankin lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.
Aiemmin vanhemmat ja opettajat tekivät Suomessa läheistä yhteistyötä. Pisa-tutkimuksen mukaan vanhempien sitoutuminen koulutukseen on Suomessa vähentynyt merkittävästi.
Nyt vanhemmista on tullut ikään kuin koulutuksen asiakkaita.
– Miten voin auttaa tai olla mukana koulunkäynnissä? kysyivät vanhemmat ennen. Nyt asenne on muuttunut muotoon: Tehkää jotain lapselleni.
Hallinto syö opettajien ajan
Kun Suomi vielä piti ykkössijaa Pisa-tuloksissa, ulkomailta tultiin kernaasti tutustumaan suomalaiseen koulujärjestelmään.
Tänä päivänä suunnataan usein Aasiaan. Viimeksi julkistetussa Pisa-tutkimuksessa Singapore, Kiinan erityistalousalue Macao, Taiwan ja Japani pärjäsivät parhaiten.
Olisiko meidänkin siis aika ottaa oppia Aasiasta?
Schleicher muistuttaa, että hyvät tulokset Aasian maissa eivät ole syntyneet siitä, että koululaisille olisi sysätty valtavia menestymisen paineita. Onnistumisen idut löytyvät muualta.
Kiinassa vieraillessaan hän kummasteli sitä, miten hyvin Yunnanin maakunnan koulut menestyivät, vaikka maakunta on yksi Kiinan köyhimmistä ja resurssit sen mukaiset.
Selvisi, että koulunkäynti on opettajien, oppilaiden ja heidän vanhempiensa yhteinen projekti.
Eräs opettaja kertoi Schleicherille keskustelevansa vanhempien kanssa kaksi kertaa viikossa. Hän sanoi, että se vaatii paljon aikaa, mutta jos vanhemmat eivät auttaisi, hän ei pystyisi tekemään työtään.
Pisa-tutkimusten mukaan opettajan ja oppilaiden välinen luottamuksellinen suhde on kaikkein keskeisin tekijä oppimisessa.
Mutta siihen tarvitaan aikaa, ja aika on rajallinen resurssi. Siksi opettajia ei pitäisi kuormittaa ylimääräisillä hallinnollisilla häkkyröillä.
– Opetukseen liittyvä sosiaalinen puoli ei tuo opettajille stressiä, mutta turha hallinto sitä kyllä synnyttää.