Tarinateatteri opettaa läsnäoloa ja kohtaamista, ja se tukee Sanjan työtä sairaalaopetuksessa

Sanja Riihimäki tutustui tarinateatteriin parisenkymmentä vuotta sitten toiminnallisten ryhmätyömenetelmien koulutuksessa. Laji kolahti heti.

Tarinateatterissa esitys alkaa siitä, että joku kertoo tarinan omasta elämästään: arkipäivän hauskasta sattumuksesta, elämänvalinnasta, myttyyn menneestä työpäivästä… Näyttelijät kuuntelevat ja esittävät tarinan sellaisenaan.

– Yleisö ikään kuin käsikirjoittaa esityksen. Kertoja saa kertoa tarinan juuri sellaisena kuin on kokenut, ja näyttelijät ottavat sen vastaan juuri sellaisena, tamperelainen erityisluokanopettaja Sanja kuvailee.

Tarina esitetään erilaisten teatterillisten tekniikoiden avulla. Yksi Sanjan suosikeista on nopearytminen ketju, jossa näyttelijät esittävät vuorotellen tarinan henkilöitä. Näyttämölle voi myös nousta vaikkapa kiireisenä aamuna pöydälle unohtunut kahvikuppi tai auton ratti. Avioerotarinassa joku voi esitellä avioerotilaston.

– Tarvitaan kuitenkin taitoa, ettei tarinaan tule mitään sellaista, mitä siinä ei oikeasti ole, Sanja huomauttaa.

Sanja ohjaa Tampereen tarinateatteria ja Pirkan opiston Tarinateatteri Napa -ryhmää. Ryhmissä on väkeä eri aloilta.

Myös opettajia tarinateatteri kiinnostaa. Sanja arvelee, että kekseliäisyyttä ruokkiva harrastus luo vastapainoa työn järjestelmällisyydelle.

– Tarinateatterissa opettaja saa tulkita erilaisia rooleja. Elämän moninaisten sävyjen eläminen näyttämöllä rikastuttaa ja auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

Harjoituksissa ja esityksissä jaetaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Ihmisten arvomaailmat voivat olla erilaisia, mutta toisten tarinoita ei arvostella. Jokainen tulee kohdatuksi sellaisena kuin on.

– Näyttämöllä peilaamme kertojan kokemuksia ja tunteita. Tarinaa ilmennetään koko keholla. Jos tarinankertojalla on kyynel silmäkulmassa, se on todennäköisesti myös näyttämöllä, Sanja kuvaa.

Oman tarinan näkeminen avaa siihen uusia näkökulmia. Umpikujalta tuntuneeseen tilanteeseen voi löytyä vaihtoehtoisia toimintatapoja tai stressaavasta päivästä paljastua humoristinen puoli.

– Minulla on voinut olla jostain asiasta selkeä mielipide, mutta kun katson asiaa näyttämöllä, näen enemmän. Se auttaa ymmärtämään paremmin itseä ja toisia, Sanja sanoo.

Hänen mukaansa ihmisillä on joskus tarve tyrmätä toisen mielipide omista lähtökohdistaan.

– Tarinateatterissa oppii, että saman tilanteen voi nähdä monella tavalla. Myös leikillisyys on mukavaa, se että voi välillä nauraa itselleen.

Työssään Koivikkopuiston koulun sairaalaopetuksessa Sanja kohtaa nuoria, jotka tarvitsevat opettajalta vahvaa läsnäoloa ja huonoina päivinä myös kannattelua.

– Nuoret ovat hyvin herkkiä. Minulla on olo, että olen enemmän nuorten käytettävissään, koska tarinateatteri lisää omaa hyvinvointiani, Sanja kuvailee.

Myös läsnäoloon ja kohtaamiseen liittyvät taidot syvenevät, kun yrittää päästä tarinankertojan nahkoihin. Toisen ihmisen ajatusmaailmalle herkistyminen ja improvisointi opettavat luottamaan siihen, että ratkaisut löytyvät tilannetta kuuntelemalla.

– Tarinateatterin näyttämöllä ei ratkaista mitään. Tarina otetaan sellaisena kuin se tulee. Se on ollut hyvä muistutus: kuunteleminen on läsnäoloa, myötäelämistä ja kipeissäkin tilanteissa mukana olemista. Se itsessään auttaa ihmistä, Sanja Riihimäki pohtii.