Tessin, vessin vai kunnan vika?
Kuvitellaan, että kuntaan on rakennettu massiivinen avokonttorikoulu, jossa on 30 oppilaan luokkia.
Kuka tästä päätti, kysyy opettaja. Miksi OAJ ei torpannut koko suunnitelmaa virkaehtosopimusneuvotteluissa?
Koska koulujen rakentamisesta tai ryhmäkoosta ei sovita neuvotteluissa, on vastaus. Koulutuksen järjestäjä – eli tässä tapauksessa kunta – päättää koulutuksen järjestämisestä.
– Siellä voidaan päättää, ylläpidetäänkö kymmentä kyläkoulua vai rakennetaanko yksi keskuskoulu. Myös se, miten työt jaetaan opettajille, on koulutuksen järjestäjän päätettävissä, neuvottelupäällikkö Eila Urpilainen OAJ:stä kertoo.
Toki kunnan päätöksiä sanelevat lait, ja koulutuksessa myös opetussuunnitelmat. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki määrä kuinka paljon henkilöstöä pitää olla tiettyä lapsimäärää kohti.
Jos opettaja tai vaikkapa oppilaan vanhempi epäilee, että oppilaat eivät saa opsin mukaista opetusta tai oppimisen tuki ei toteudu lain edellyttämällä tavalla, hänen on syytä tehdä kantelu. Silloin oikea osoite on aluehallintovirasto.
Työnantaja päättää työtehtävistä ja työjärjestyksestä
Mistä virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa sitten sovitaan? Kysymys on tänä keväänä erityisen ajankohtainen, kun neuvottelupöydällä ovat kymmenientuhansien OAJ:n jäsenten vessit ja tessit.
Suurin osa jäsenistä kuuluu kunta-alan opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimukseen OVTES:iin, jonka sopimuskausi umpeutuu 30. huhtikuuta.
Pähkinänkuoreen tiivistettynä neuvotteluissa sovitaan palvelussuhteen ehdoista eli palkoista, työajoista ja vapaista. Se, mikä on palvelussuhteen ehto, määritellään laissa virkaehtosopimuksista.
Eila Urpilaisen mukaan yleisin väärä käsitys on työn sisältöasioiden kuuluminen palvelussuhteen ehtoihin. Opettajien työjärjestyksen ja -tehtävien määrittely kuuluu työnjohto-oikeuteen.
– Työnantaja päättää esimerkiksi, kuinka paljon tunteja ja millaisen työjärjestyksen opettaja saa. Niitä ei voi kirjata virkaehtosopimukseen.
Laista oikeus, sopimuksesta palkkaus
Työstä myönnettävät vapaat eli lomat ja työajan keskeytykset ovat sopimusneuvotteluasioita.
Esimerkiksi vanhempainvapaissa sairausvakuutuslaki määrittelee ajan, jolloin työntekijä on oikeutettu raskaus- tai vanhempainrahaan eikä hänen tarvitse olla töissä. Tesseissä ja vesseissä sovitaan, miltä vapaan osalta maksetaan palkkaa.
Paikallisesti sovittavaksi jäävät sijaisjärjestelyt.
– Työnantaja päättää, palkataanko vanhempainvapaalla olevalle sijainen ja miten se tehdään: sisäisin järjestelyin vai otetaanko hänet ulkopuolelta, Urpilainen kertoo.
Sijaisuuden ei tarvitse kestää samaa aikaa kuin vanhempainvapaa.
Palkat jaetaan neuvotteluissa
Palvelussuhteen ehdoista palkat ovat selkeimmin työntekijä- ja työnantajaliittojen välisissä neuvotteluissa sovittavia asioita. Ehkä juuri siksi ne herättävät eniten tunteita.
Palkkaneuvottelujen raamit sanelee sopimusvarallisuus. Se jakautuu yleiskorotuksiin ja paikallisiin tai keskitettyihin järjestelyeriin. Yleiskorotus tulee kaikille yhtä suurena, mutta järjestelyerää voidaan sopimuksen sisällä kohdentaa jollekin ryhmälle enemmän, toiselle vähemmän.
Ryhmän koko vaikuttaa siihen, kuinka paljon korotus näkyy yksittäisen työntekijän palkassa.
– Isoille opettajaryhmille kuten luokan- tai aineenopettajille saadaan käytössä olevalla potilla aikaan suhteessa pienempiä korjauksia kuin ryhmille, joissa on vähemmän väkeä, Urpilainen selventää.