Miten koulurakennus voisi tukea työyhteisön rakentumista? Tätä mietittiin, kun Mikkelin Saimaanportin yhtenäiskoulua alettiin syksyllä 2019 suunnitella.
Kysymys oli tärkeä, koska kouluun oli tarkoitus siirtyä yhteensä 75 opettajaa kolmesta alakoulusta ja yhdestä yläkoulusta.
Saimaanportin tulevalle rehtorille Susanna Savanderille annettiin vain nelisen viikkoa aikaa kirjoittaa koulun toiminnankuvaus hankesuunnitelmaan.
Toiminnankuvaus on koulusuunnittelussa tärkeä. Rakennukselta ei voi myöhemmässä vaiheessa pyytää sellaista, mitä ei ole hankesuunnitelmaan kirjattu.
Tärkeydestään huolimatta kuvauksella oli kiire. Oli käynyt niin kuin julkisissa rakennushankkeissa usein käy. Aikataulu yllätti.
Savander tuntee jääneensä alussa liian yksin. Esihenkilönsä kanssa keskusteltuaan hän alkoi kirjoittaa suunnitelmaa yötä päivää. Samalla hän kuunteli opettajien mielipiteitä mahdollisimman paljon.
– Mutta esimerkiksi työpajoihin ei ollut siinä ajassa mahdollisuutta. Henkilökuntaa oli neljässä eri pisteessä, koulut pyörivät koko ajan.
Perinteiset, ovelliset kotiluokat, kiitos
Tärkeintä henkilökunnalle tuntui olevan se, että uudessa koulussa olisi perinteiset, ovelliset kotiluokat.
– Kirjoitin moneen kertaan, että luokkahuoneiden läpi ei saa olla kauttakulkua. Sellainen keskeyttää aina opetuksen, Savander sanoo.
Lisäksi henkilökunta halusi jakaa 850 oppilaan koulun luokkatasojen mukaisiin osiin eli soluihin. Niistä jokaiseen toivottiin omaa kulkureittiä ulos.
Kouluun vaadittiin myös hyvää äänieristystä. Esimerkiksi opettajien taukotilaan pyydettiin äänieristettyä työtilaa ja erillisiä puhelukoppeja. Murretulla värimaailmalla lisättiin levollisuuden tuntua.
– Työhyvinvointi betonoitiin pitkälti jo hankesuunnitteluvaiheessa, Savander sanoo.
Miksi koulun suunnittelusta ei saa palkkaa?
Kun hankesuunnitelma oli valmis, sen pohjalta kilpailutettiin lähes 30 miljoonan euron koulurakennus.
Seuraavaksi henkilökunta pääsi vaikuttamaan yksityiskohtiin.
Osallistumisinto vaihteli. Kaikille kuitenkin kerrottiin säännöllisesti hankkeen etenemisestä.
Rehtori arvioi, että osalle opettajista riitti tieto isommasta kuvasta. Esimerkiksi, kun värimaailma oli selvä, henkilökunta ei tuntenut tarvetta valita verhoja.
– Osa opettajista teki koulua kuin omaansa ja ajatteli, että tällainen urakka tapahtuu uralla vain kerran. Toiset ajattelivat tilannetta enemmän ylimääräisenä työnä, Savander sanoo.
Intoa vähensi se, ettei suunnittelusta saanut palkkaa. Savander kritisoikin sitä, miten huonosti opettajien palkkausjärjestelmä taipuu ylitöitä vaativiin erikoistilanteisiin.
Suhtautumiseen vaikutti myös työtilanne. Valtteri Pulkkinen oli suunnitteluvaiheessa pienen Moision koulun vastavalmistunut, määräaikainen luokanopettaja.
– On vaikea satsata uuden koulun suunnitteluun, jos ei tiedä olevansa siellä töissä, Pulkkinen sanoo.
Samalla kun uusi koulurakennus kohosi Urpolanlammen rantaan, rakennettiin myös tulevaa työyhteisöä.
Muutaman vuoden ajan kaikkien yhteen sulautuvien neljän koulun vesopäivät käytettiin uuden koulun toimintakulttuurin luomiseen.
Työpajoissa päätettiin esimerkiksi arvoista, jotka ovat turvallisuus, yhteisöllisyys, kunnioitus ja ilo.
Kirjoitin moneen kertaan, että luokkahuoneiden läpi ei saa olla kauttakulkua.
Vielä riittää viilattavaa
Yläkoululaiset siirtyivät Saimaanportin yhtenäiskouluun maaliskuussa 2024.
Alakoululaiset aloittivat siellä vasta elokuussa, koska muutto pisti kolmen koulun luokkien kokoonpanot, opettajat ja toimintakulttuurin uusiksi. Tätä ei haluttu tehdä kesken lukuvuoden.
Pitkästä suunnittelusta ja muuttoilosta huolimatta ensimmäinen lukuvuosi on ollut raskas. Lisäksi jotkut yksityiskohdat yllättivät henkilökunnan.
Osalla opettajista on ollut vaikeuksia ehtiä tauoillaan tauko- ja hallintotiloihin, koska ne ovat koulun yhdessä kulmassa. Vaikka koulu on jaettu osiin, porraskäytävissä voi tulla kellon soidessa ruuhkaa.
Myös luokkahuoneita on kritisoitu liian pieniksi. Luokissa on yleensä 20– 28 oppilasta. Alaluokkien koko on keskimäärin 56 ja yläluokkien 54 neliötä.
Tilojen kokoon vaikutti se, että tuhannen hengen koulu piti saada mahtumaan pienelle tontille reiluun 10 900 bruttonelilömetriin. Bruttoala tarkoittaa rakennuksen kaikkien kerrosten alojen summaa.
Teknisen työn opettaja Satu Liukkonen osallistui tilojen suunnitteluun aktiivisesti ja on niihin tyytyväinen.
Ala- ja yläkoululaisilla on teknisessä työssä omat luokat. Yhteinen tila, kuten maalaamo, on sijoitettu luokkien keskelle. Työrauha säilyy, kun kukaan ei kulje tilojen läpi.
Mutta varastotilan puute harmittaa Liukkosta jälkikäteen.
– Nyt tavaraa on tilattava monta kertaa vuodessa.
Maltti on valttia uuteen totuttelussa
Pulmakohtia hiotaan paremmiksi toimintakulttuuria viilaamalla.
Koulussa on esimerkiksi päädytty pitämään päivässä kaksi pitkää välituntia, jotta opettajat ehtivät tauolle ja oppilaat pihalle.
Yhteisön rakentuminen vie aikaa. Osa oppilaista ja opettajista piti nykyistä pienemmästä koulusta ja rasittuu isosta väkimäärästä.
– Välillä on tuntunut hankalalta, kun täällä on liikaa porukkaa, myöntää 150 oppilaan Moision koulusta tullut 11-vuotias Eevert Kivimäki.
Hän kuitenkin kehuu rakennusta. Kiitosta saavat pehmeät sohvat ja donitsin muotoiset istumapaikat.
– Ei meillä ollut ennen mitään pehmeitä paikkoja, missä oleskella.
Susanna Savanderin mukaan osa yläkoululaisista on kertonut saaneensa hyvien oleskelutilojen ansiosta nopeasti uusia ystäviä.
– Ja oppilaiden viihtyminen vaikuttaa suoraan opettajien työhyvinvointiin, Savander sanoo.
Rehtori toivoo henkilökunnalta ja oppilailta kärsivällisyyttä. Muutosta toipuminen ja uuden arjen rakentaminen vievät aikaa.
Valtteri Pulkkinen on samaa mieltä.
– Tilat ovat uudet, työkaverit ovat uudet. Ei voi olettaa, että kaikki lähtee sujumaan heti täydellisesti.