Vuoden opetus: Mitä tuostaki tulisi, noista hauin hampahista?

Kieli poskessa vakavissaan. Tämä periaate toi OAJ:n Vuoden opetus -palkinnon joutsalaiskoululle, joka keksi yhdistää Kalevalan ja tieteellisen tutkimuksen.

Onko tässä mitään järkeä? Onko tämä muka oikeaa koulua?

Joutsan yhtenäiskoulun yhdeksäsluokkalaiset olivat ihmeissään, kun heidän opettajansa Johanna Eskelinen ja Päivi Mustalampi esittelivät Kalevala goes science -ideaansa.

Kaksikko oli kehitellyt lukuvuodelle 2018–2019 monialaisen projektin, jossa ysiluokkalaiset tutkisivat kansalliseepoksen tarinoita tieteellisesti.

Opettajat puhuivat ihan höpöjä. Pitäisi tutkia, voiko puolukasta tulla raskaaksi tai voiko hauen leukaluusta tehdä kanteleen. Tai mitä tapahtuisi, jos auringon sulkisi vuoren sisään?

Otti aikansa, että oppilaat saivat naksautettua aivonsa oikealle taajuudelle, myöntävät Eskelinen ja Mustalampi. Mutta kun se tapahtui, projektista tuli huikea.

Työkaverusten luomus on niittänyt menestystä opetusalan hyviä käytäntöjä etsivissä kilpailuissa. Tuorein tunnustus on 3 000 euron arvoinen Vuoden opetus -palkinto, joka napsahti OAJ:n järjestämästä ja Suomen messusäätiön rahoittamasta kilpailusta.

– Minä ainakin yllätyin jälkiseuraamuksista, tunnustaa äidinkieltä ja kirjallisuutta opettava Eskelinen.

 

Vuoden opetus -kilpailun raadin mukaan Kalevala goes science on positiivinen ja humoristinen opetusmenetelmä, joka tukee moni- ja laaja-alaista työskentelyä. Menetelmä on helposti monistettavissa, ja se tuo mielenkiintoisella tavalla esiin kansalliseepoksen tarinoita.

Raati kiinnitti huomiota siihen, että joutsalaiset toteuttivat projektinsa pilke silmäkulmassa. Tämä oli myös opettajille tärkeää.

– Näin Kalevalasta ei tule oppilaille perinteistä muistoa. Homma oli parhaimmillaan aika luovaa, sanoo Mustalampi, joka opettaa kemiaa, matematiikkaa, fysiikkaa ja tietotekniikkaa.

Käytännössä projekti koostui ryhmätöistä, jotka perehdyttivät ysiluokkalaisia luonnontieteellisen tutkimuksen tekemiseen.

Ensin oppilaat syventyivät Kalevalan juoneen ja henkilöhahmoihin muun muassa lukemalla, visailemalla ja tapahtumia improvisoimalla. Tämän jälkeen he valitsivat ja rajasivat tutkimusaiheen, joka pohjautui eepoksen juonenkäänteisiin.

Syntyi tällaisia tutkimuskysymyksiä: Voiko puolukka helpottaa raskaaksi tulemista? Millainen lauluääni kurjella on? Voiko munasta syntyä maailma?

 

Voiko mehiläisvahasta tehdä käsivoidetta? Tähän yhtenäiskoulun kanssa samassa rakennukessa olevan lukion opiskelijat Milla Tenhunen ja Onni Nikkanen etsivät vastausta apunaan Päivi Mustalampi ja Johanna Eskelinen.

 

Tuntejaan projektin käyttöön antoi Eskelisen ja Mustalammen lisäksi biologian ja maantieteen opettaja Katja Levomäki.

Projektin edetessä karttuivat oppilaiden kirjallisen viestinnän, ajattelun, oppimaan oppimisen ja ryhmätyöskentelyn taidot. Nuoret oppivat myös ohjelmoimaan, tekemään nettisivuja ja raportoimaan työstään.

Vauhtiin päästyään ysit hoitivat itsenäisesti tilavaraukset ja yhteydenotot ulkopuolisiin asiantuntijoihin. Eskelinen ja Mustalampi uskovat, että tämä opetti nuorille työelämässä tarvittavia taitoja.

Kunnianhimoinen hanke veti myös opettajat epämukavuusalueelle.

– En ole luonnontieteiden opettaja, mutta olen yllättäen joutunut keskelle luonnontieteellistä tutkimusta ja luma-opettajien tapahtumia, Eskelinen kertoo.

 

Alkunsa Kalevala goes science sai Eskelisen ja Mustalammen halusta kehittää yhteinen projekti, jossa äidinkieli ei olekaan täyteaine vaan kaiken lähtökohta.

Soveltamismahdollisuuksia on pilvin pimein, sillä jokaisessa kulttuurissa on tärkeitä teoksia.

Yhteinen matka huipentui viime syksynä Portugalissa järjestetyillä Science on Stage -festivaaleilla, jossa kaksikko vastaanotti tuomaristolta highly commended -kunniamaininnan. Projekti herätti ihastusta myös eurooppalaisissa kollegoissa.

– Soveltamismahdollisuuksia on pilvin pimein, sillä jokaisessa kulttuurissa on tärkeitä teoksia. Toisaalta pohjana voi olla myös dekkari tai tv-sarja, joutsalaisopettajat vinkkaavat.

Menetelmä on toki työläs. Esimerkiksi suunnitteluun ja nettisivujen tekemiseen sai hujahtamaan paljon työtunteja.

Toisaalta hanke myös antoi valtavan paljon.

– Itselleni tämä oli aivan ainutkertainen ysiluokan kemiankurssien osa. Nykyään myös ymmärrän Kalevalasta paljon enemmän kuin ennen, Mustalampi sanoo.

 

Työkaverukset tuntuvat olevan hämillään projektinsa saamasta huomiosta. He ovat kiitollisia esimiehelleen ja työtovereilleen, jotka suhtautuivat omintakeiseen projektiin kannustavasti.

Naiset toivovat, että heidän esimerkkinsä innostaisi muitakin pienten paikkakuntien opettajia.

– Tällaisia projekteja tehdään pikkukouluissa varmasti paljon, mutta ne eivät vain päädy julki. Meillä kävi älytön tuuri.

Kaksikko korostaa, ettei hienon projektin toteuttamiseen tarvita aina isoa budjettia ja leveitä hartioita.

– Minäkin olen harmitellut, ettei meillä ole yliopistoa vieressä. Toisaalta ehkä juuri sen takia joudumme olemaan tavallista luovempia ja keksimään ratkaisuja itse, Mustalampi miettii.

 

Tutustu projektiin:

sites.google.com/edu.joutsa.fi/kalevala-goes-science

 

Kunniamaininta Riihimäen robotiikkaopetukselle

Riihimäen kaupunki sai OAJ:n Vuoden opetus -kilpailussa kunniamaininnan opetussuunnitelmastaan, joka sisältää robotiikkaopetusta kaikille kouluasteille aina varhaiskasvatuksesta lukioon. Kyseessä on yksi kaupungin kärkihankkeista.

Raati arvosti sitä, että riihimäkeläisten mallissa korostuvat yhteisöllisyys, ryhmätyö- ja ongelmanratkaisutaidot sekä kokeilemalla oppiminen.

Käytännössä lapset ja nuoret paneutuvat robotiikkaan osana käsityön, ympäristöopin ja matematiikan opiskelua. Oppilaat ovat esimerkiksi lisänneet valmistamiinsa laitteisiin moottoreita ja ohjelmoineet niitä. Lisäksi he ovat tutkineet automatisoitujen valojen ja ovien toimintaa.

– Emme halua pitäytyä pelkässä ohjelmoinnissa vaan nähdä robotiikan kokonaisuutena. Ajattelemme, että robotiikka on osa tulevaisuuden yleissivistystä, sanoo robotiikan kehittäjäopettaja Reetta Viitanen.