Juostaanko meillä muotivirtausten perässä? – Avoimet oppimistilat koettelevat opettajan korvia, mutta silti niihin palataan aina uudelleen

Yliopistotutkija Kaisa Pihlainen kollegoineen selvitti, miten opettajat kokevat avointen oppimistilojen äänimaiseman. Avoimet tilat koettelevat opettajien korvia, mutta moni iloitsi yhteisopettajuuden vahvistumisesta.

Avoimia oppimistiloja kokeiltiin Suomessa jo 1970-luvulla. Kun homma ei toiminut, palattiin perinteisiin luokkahuoneisiin. Nyt meillä juostaan taas arkkitehtonisten muotivirtausten perässä.

Tavallaan kyllä. Koulurakennukset heijastavat aina yhteiskunnallisia muutoksia, ja nyt meillä on työelämässäkin avoimia tiloja. Toki kyse on myös kustannuksista: rakentaminen on halvempaa, kun seiniä on vähemmän.

Uskon, että joustavat ja muunneltavat tilat ovat tulleet kouluihin jäädäkseen. Nykyinen oppimiskäsityshän perustuu siihen, että opitaan yhdessä tekemällä.

 

On kohtuutonta vaatia lapsilta opiskelua avoimissa tiloissa. Eiväthän aikuisetkaan jaksa avokonttorin hälyä.

Kyllä ja ei. Hälyinen oppimisympäristö ei tue oppimista. Monilla lapsilla voi olla haasteita keskittymisessä, kun ympärillä on ääniärsykkeitä ja liikettä.

Toisaalta avoin tila ei suoraan tarkoita hälyä. Äänimaisematutkimuksen perusteella tiedetään, että hiljaisuus ei aina tarkoita hyvälaatuista äänimaisemaa. Asiaan liittyvä keskustelu voi auttaa orientoitumaan käsillä olevaan tehtävään.

 

Vuosia tai vuosikymmeniä jatkuva melualtistus voi aiheuttaa opettajalle jopa kuulovaurioita.

Kyllä. Meidänkin aineistossamme muutamat opettajat kertoivat kuulonalenemisesta ja muista terveyshaitoista, joita on tullut pitkän uran aikana meluisissa oppimisympäristöissä. He kuvasivat, että iän myötä he kestävät vähemmän äänellistä kuormitusta.

Toisaalta pehmeät materiaalit oppimistiloissa imevät ääntä, minkä vuoksi opettajan ääni ei kanna. Se taas muokkaa opettajan äänenkäyttöä.

 

Tutkimuksessanne myönteisimmin avoimiin tiloihin suhtautuivat nuoret opettajat, jotka kokivat tilojen tukevan nykyaikaista pedagogiikkaa.

Tätä tutkimuksemme ei puolla, koska emme tarkastelleet ikäasiaa.

Pääasiassa aineistomme opettajat korostivat avointen tilojen hyötyjä, kuten yhteisopettajuuden vahvistumista. Toki opetus avoimissa ympäristöissä vaatii hyvää ennakkosuunnittelua ja pedagogista ennakointia sekä sääntöjä siitä, millaista ääntä pidetään.

Meidän tutkimissamme kouluissa on tarjolla yksilöllisiä ratkaisuja oppilaille, kuten kuulosuojaimia ja äänieristettyjä pienryhmätiloja.

 

Näin tutkimus tehtiin

Itä-Suomen yliopiston tutkijat Elina Hytönen-Ng, Eija Kärnä, Kwok Ng ja Kaisa Pihlainen selvittivät, miten opettajat kokevat modernin koulurakennuksen äänimaiseman.

He keräsivät aineistonsa kahdesta suomalaisesta peruskoulusta haastattelemalla avoimissa oppimisympäristöissä työskenteleviä opettajia ja muuta henkilökuntaa. Opettajien joukossa oli niin aineenopettajia, erityisopettajia kuin luokanopettajiakin.

Tutkimus julkaistiin Issues in Educational Research -lehdessä.