Eettinen kuormitus ei ratkea omin voimin

Opettajia eettisesti kuormittavien tilanteiden taustalla on työn ja yhteiskunnan muutos. Siksi myös ratkaisuja pitää etsiä yksilöiden sijaan työstä. Siihen tarjoaa apua Työterveyslaitoksen kehittämä menetelmä.

Kuuntele juttu:

Ahdistunut oppilas itkee käytävällä, ja 23 muuta odottaa tunnin alkamista. Lohduttaisiko itkijää vai antaisiko opetusta, jota muiden oppilaiden on oikeus saada?

Toinen oppilas istuu tunnilla pipo silmillä. Kouluun tuleminen ahdistaa, mutta pipon suojissa oppilas selviää päivästä. Koulun säännöt kuitenkin kieltävät pipon käytön sisällä. Päätös tilanteen hoitamisesta jää opettajalle.

Tällaisin esimerkein Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Anna-Leena Kurki kuvaa eettisesti kuormittavia tilanteita, joihin opettajat joutuvat työssään.

Työterveyslaitos selvitti opettajien eettistä kuormitusta Kunta 10 -aineiston ja haastattelujen pohjalta. Kunta 10 on kunta-alan henkilöstön seurantatutkimus, jolla selvitetään esimerkiksi työn ja työn muutosten vaikutusta työhyvinvointiin.

– Viitisentoista prosenttia opettajista joutuu vähintään viikoittain toimimaan omien arvojensa vastaisesti. Vajaalla kymmenellä prosentilla on vähintään viikoittain tilanteita, joissa he joutuvat toimimaan sääntöjen ja normien vastaisesti, Kurki kertoo.

Kummankin joukon kärjessä ovat erityisopettajat. Seuraavana tulevat luokanopettajat. Aineenopettajilla kuormitusta on hiukan vähemmän.

 

Kuormitusta aiheuttavat tilanteet, joissa opettajat eivät pysty toimimaan oppilaan parhaaksi tai tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisivat.

Taustalla on työn ja yhteiskunnan muutos. Työssä se näkyy eri suuntiin vetävinä vaatimuksina.

Esimerkiksi opetussuunnitelmassa tavoitellaan laaja-alaista osaamista, mutta osalla oppilaista halu panostaa koulutyöhön on laskenut. Vanhempien odotukset ovat puolestaan kasvaneet.

Työterveyslaitoksen mielestä ratkaisuja täytyy etsiä työstä itsestään. Sen vuoksi se kehitti eettisen kuormituksen hallintaan menetelmän, joka perustuu yhteisöllisille tehtäville ja keskusteluille.

Tehtävät auttavat tunnistamaan kuormittavia tilanteita, tulkitsemaan niitä, etsimään juurisyitä sekä ideoimaan, kokeilemaan ja arvioimaan ratkaisuja.

Kurki painottaa, että pelkkä resurssien lisääminen ei riitä, ellei jotain tehdä toisin. Jos taas etsitään uusia tapoja toimia, voidaan nykyisilläkin resursseilla päästä pitkälle.

– Sotesta tiedetään, että vuorovaikutuksen laadulla on suunnaton merkitys hoivaan. Se ei ole ainoastaan resursseista kiinni vaan myös toimintatapakysymys. Voimme priorisoida sitä, mihin panostamme, ja huomioida oleelliset asiat paremmin.

Muita ratkaisuja voisi löytyä opetuksen, opetuksen suunnittelun tai vaikkapa välituntivalvonnan järjestämisestä. Esimerkiksi yhteisopetus voi auttaa haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa toimimisessa.

 

 

Työterveyslaitoksen menetelmä auttaa tekemään näkyväksi asioita, joita opettaja saattaa muutoin kantaa yksin. Sen avulla kuormitusta katsotaan työhön liittyvänä asiana, jota pitää ratkoa työnantajan keinoin.

Näin sanoo Kaarinan työsuojeluvaltuutettu Noora Suurkorpi. Hän tutustui menetelmään koulutuksessa, jonka Työterveyslaitos järjesti OAJ:n jäsenille.

Suurkorpi on nähnyt opettajien eettisen kuormituksen kasvavan vuosien mittaan. Hän allekirjoittaa Kurjen ajatuksen siitä, että työhyvinvoinnin pitäisi olla opekokousten ykkösaiheita, sillä opettajan hyvinvointi heijastuu luokkaan ja opetukseen.

Jos kuormituksen purkaminen jää käytäväkeskusteluihin, se voi pahimmillaan kasvaa tai läikkyä työyhteisöön.

Suurkorpi käyttäisi Työterveyslaitoksen menetelmää mieluiten sellaisenaan. Mutta haasteena on aika, jota yhteiseen keskusteluun on niukasti.

Siksi eettisesti kuormittavien tilanteiden ratkominen pitäisi leipoa osaksi koulun rakenteita, esimerkiksi työn vaarojen ja riskien arviointia.

– Esihenkilöt ovat avainasemassa, joten heidät pitäisi kouluttaa menetelmän käyttämiseen, samoin työsuojeluvaltuutetut, Suurkorpi arvioi.

Silloin mallista voisi napata osia, joita voisi soveltaa kevyemmin vaikkapa opekokouksissa.

Jos opettajat koulutettaisiin tunnistamaan eettistä kuormitusta, he voisivat tehdä siitä työsuojeluilmoituksen.

Oppilaiden erilaiset tarpeet eivät Suurkorven mielestä ratkea lisäämällä luokkaan rajattomasti aikuisia. Hän ehdottaa samaa kuin monet tutkimukseen haastatellut opettajat: riittävän pieniä ryhmäkokoja.

Jotain täytyisi myös tehdä toisin.

– Ryhmän kokoonpano ja ryhmädynamiikka pitäisi miettiä niin, että yksilöt pärjäävät ryhmässä.

Sekin on tärkeä tunnistaa, mitä voidaan ratkoa koulun sisällä, ja mistä pitää viedä viestiä eteenpäin, esimerkiksi hyvinvointialueille.