Opettaja päättää lähettää häiritsevästi käyttäytyvän oppilaan käytävälle rauhoittumaan toisen opettajan kanssa.
Oppilas alkaa huutaa. Tuoli kaatuu. Opettaja yrittää rauhoittaa tilannetta mutta saa iskun käsivarteensa.
Toisessa koulussa opettaja menee välitunnilla tappelevien oppilaiden väliin ja saa itse osuman.
Muun muassa tällaisista tilanteista Turun perusopetuksen työsuojeluvaltuutettu Heidi Tammero on saanut työturvallisuusilmoituksia.
Kyseessä on työntekijän tekemä virallinen ilmoitus vaara- tai haittatilanteesta, kuten väkivallasta tai sen uhasta työpaikalla.
Kun Tammero aloitti tehtävässään vuonna 2022, hän päätti vastata jokaiseen pöydälleen tulevaan työturvallisuusilmoitukseen. Niitä kertyy lähes 2 000 vuodessa.
– En ehkä ymmärtänyt, millaisen tehtävän otin vastaan.
Päätös on kuitenkin opettajille ja ohjaajille tärkeä. Tammeron saaman palautteen mukaan jo tieto siitä, että joku lukee ilmoitukset ja reagoi niihin, merkitsee paljon.
Yhä useampi kasvatus- ja opetusalan ammattilainen kohtaa työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Ilmiö näkyy tilastoissa.
OAJ:n vuoden 2026 työolobarometrin mukaan yli viidesosa perusopetuksen ja kolmasosa varhaiskasvatuksen opettajista on ollut väkivallan uhri. Erityisopettajilla osuus on vielä näitäkin suurempi.
Väkivallan lisääntyminen näkyy myös tapaturmavakuutuksen tilastoissa. Ne kertovat opettajille sattuneista työpaikkatapaturmista, joihin on liittynyt esimerkiksi väkivaltatilanne, järkyttävä tapahtuma, hyökkäys tai uhka.
Näihin liittyvät työpaikkatapaturmat ovat kymmenessä vuodessa lähes nelinkertaistuneet peruskoulun alaluokkien opettajilla ja lähes kymmenkertaistuneet varhaiskasvatuksen opettajilla.
Väkivaltaan johtaneet tilanteet voivat olla monimutkaisia, Tammero muistuttaa. Monesti taustalla on oppilaan pahoinvointia tai vaikeutta säädellä omaa käyttäytymistään. Esimerkiksi erityisen tuen oppilaan väkivaltaisuus voi saada alkunsa turhautumisesta.
Tammero ei kuitenkaan ajattele, että syyn ymmärtäminen poistaisi työntekijältä oikeuden turvalliseen työympäristöön. Jokaisella on oikeus opettaa ja saada opetusta turvassa.
Mitä tapahtuu ennen varsinaista fyysistä väkivaltaa? Turvallisuuden kannalta tämä on tärkeä kysymys.
Turvallisuutta lisää ennen kaikkea se, että koko työyhteisö tietää, miten väkivaltatilanteissa toimitaan ja miten riskit syntyvät.
Jos oppilaan tiedetään käyttäytyvän ajoittain väkivaltaisesti, koulun henkilökunnalle pitää olla selvää, miten hänen kanssaan toimitaan. Esimerkiksi tietty siirtymä, opetustilanne tai välitunti voi olla oppilaalle vaikea.
Toimintatapojen on oltava yhtenäisiä: Mitä tehdään, kun oppilas häiritsee opetusta? Miten toimitaan, jos hän kieltäytyy noudattamasta ohjetta? Kuka puuttuu epäasialliseen puheeseen? Kuka tulee paikalle, jos tilanne kärjistyy?
Yhteinen toimintakulttuuri ei tarkoita sitä, että jokainen hankala tilanne ratkaistaan samalla tavalla. Se tarkoittaa, että työntekijät tietävät, mitä heiltä odotetaan ja mitä he voivat odottaa toisiltaan.
Jos aikuiset toimivat eri tavoin, myös oppilaat huomaavat sen nopeasti.
– Ei voi olla niin, että osa puuttuu ja muut katsovat toiseen suuntaan.
Monet vakavat tilanteet voidaan ehkäistä puuttumalla pienempiin ongelmiin ajoissa.
– Ei pidä odottaa siihen asti, että nyrkit heiluvat. Huorittelun, haistattelun ja muun jatkuvan asiattoman kohtelun sietäminen ei kuulu kenenkään työnkuvaan.
Koulujen henkilökunta tekee paljon töitä väkivallan kitkemiseksi esihenkilön johdolla ja yhteistyössä työsuojeluvaltuutetun kanssa, Heidi Tammero muistuttaa.
Nyt toimeen on tartuttu myös sosiaali- ja terveysministeriössä. Se valmistelee parhaillaan kasvatus-, opetus- ja tutkimusalalle valtakunnallista työsuojeluohjelmaa. OAJ on ajanut ohjelmaa ponnekkaasti.
OAJ esittää ohjelmaan valtakunnallisia turvallisuussuosituksia, yhteistä riskienarvioinnin työkalua sekä kansallista koulutusmallia väkivalta- ja uhkatilanteiden ehkäisyyn, hallintaan ja jälkihoitoon.
Turvallisuus ei synny vain siitä, että työntekijä osaa toimia oikein kriisin hetkellä. Turvallisuudessa on kysymys siitä, onko kriisiä varten valmistauduttu, lakiasiainjohtaja Ulla Walli OAJ:stä sanoo.
Monilla työpaikoilla riskit arvioidaan järjestelmällisesti ja henkilöstö saa koulutusta. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole.
– Työturvallisuuden ei pitäisi riippua siitä, missä kunnassa tai työpaikassa sattuu työskentelemään, Walli tähdentää.
Valtakunnallista työsuojeluohjelmaa tarvitaan kokoamaan parhaat käytännöt kaikkien käyttöön. Myös lakimuutokset voivat olla tarpeen. OAJ:n mielestä työsuojeluohjelman painopisteen pitää olla ennaltaehkäisyssä.
Ohjelman vaikutuksia pitäisi seurata systemaattisesti. Mittareita voisivat olla esimerkiksi väkivaltatilanteiden määrä, työolobarometrien tulokset, tapaturmat ja sairauspoissaolot.
– Tietoa kyllä on. Olennaista on, että sitä käytetään turvallisuuden parantamiseen, Walli sanoo.
Kun puhutaan koulujen väkivaltatilanteista, monelle tulee mieleen yläkouluikäinen nuori. Väkivallan kohteeksi joutuvat kuitenkin myös pienten lasten kanssa työskentelevät.
– Väkivalta järkyttää oli tekijä sitten neljä- tai neljätoistavuotias, Helsingin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen työsuojeluvaltuutettu Liisa Lattu sanoo.
Lattu on työskennellyt varhaiskasvatuksessa yli 40 vuotta ja toiminut pitkään varhaiskasvatuksen erityisopettajana.
Päiväkodissa tyypillinen tilanne on sellainen, että työntekijä saa lasta rauhoitellessaan pureman käsivarteensa.
Useimmiten kyse ei ole tahallisesta vahingoittamisesta. Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä tekonsa seurauksia samalla tavalla kuin aikuinen tai isompi lapsi.
– Kun sanat loppuvat, moni pieni lapsi tarttuu kaikkein primitiivisimpiin keinoihin.
Lapsi voi ilmaista itseään puremalla, potkimalla, lyömällä tai raapimalla. Käytöksen taustalla voivat olla kielelliset vaikeudet, tunnesäätelyn haasteet tai turhautuminen.
Päiväkodeissa on aiempaa enemmän siirtymiä, odottamista ja vaihtuvia tilanteita.
Pieni lapsi joutuu päivän aikana sopeutumaan moniin muutoksiin: ryhmästä toiseen siirtymiseen, pukemiseen, ruokailuun, lepohetkeen ja siihen, että aikuiset vaihtuvat.
– Ei tarvitse olla esimerkiksi neuroepätyypillinen lapsi reagoidakseen muutoksiin.
Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla kirjattiin vuonna 2025 reilut 2 000 uhka- ja väkivaltatilannetta varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja leikkipuistotoiminnassa. Määrä on kasvanut parissa vuodessa noin 500:lla.
Nousussa oleviin lukuihin voi vaikuttaa sekin, että työntekijöille on kerrottu ilmoittamisen tärkeydestä.
Myös sanallinen väkivalta on Liisa Latun mukaan lisääntynyt varhaiskasvatuksessa. Pienetkin lapset saattavat uhata lyömisellä, tappamisella tai satuttamisella tavoilla, jotka olivat vielä muutama vuosikymmen sitten harvinaisia.
Syy ei ole lapsessa, Lattu muistuttaa. Pienen lapsen uhkaus ei välttämättä ole harkittu teko. Se voi olla opittu ilmaus, tunnekuohun purkaus tai yritys saada toinen ihminen ymmärtämään omaa hätää.
Lattu näkee yhteyden kasvaneisiin tuen tarpeisiin. Huoli huomataan usein nopeasti, mutta apu ei aina tule yhtä nopeasti.
Siinä vaiheessa, kun työntekijät ovat jo pitkään yrittäneet selvittää tilannetta, kuormitus on voinut kasvaa suureksi.
– Kun ensimmäiset merkit näkyvät, ryhmän tueksi pitäisi saada apua heti.
Latun unelmana olisivat ”nopean toiminnan joukot”, jotka voisivat tulla tukemaan ryhmää heti ongelmien ilmetessä.
Opettajan ei pitäisi joutua odottamaan siihen asti, että tilanne muuttuu niin vaikeaksi, että työntekijöiden turvallisuus vaarantuu, hän sanoo.
Jos sama lapsi puree, potkii tai uhkailee toistuvasti, työntekijä voi alkaa ennakoida tilanteita jo ennen kuin mitään tapahtuu.
– Pelkkä väkivallan uhkakin kuormittaa.
Väkivaltatilanteet tunnistetaan ja kirjataan aiempaa paremmin, on Tuusulan perusopetuksen työsuojeluvaltuutettu Simo Aravuori huomannut.
– Se on hyvä asia.
Viime vuonna Tuusulan peruskouluissa tehtiin vajaat 300 väkivaltaan tai sen uhkaan liittyvää ilmoitusta. Varhaiskasvatus mukaan lukien määrä nousee noin 650:een.
Ilmoittaminen on tärkeä osa turvallisuustyötä. Jos tilanteita ei kirjata, niitä on vaikea tarkastella kokonaisuutena.
Keskustelu väkivallasta kääntyy Aravuoren mukaan helposti kurinpitoon, vaikka kyse on ennen kaikkea riskienhallinnasta.
Jos tiedetään, että oppilas reagoi voimakkaasti tietyissä tilanteissa, toimintatapojen pitäisi olla selvillä ennen seuraavaa konfliktia: kuka kutsuu apua, kuka huolehtii muista oppilaista ja missä tilanne puretaan.
Suunnitelmien pitäisi olla käytännönläheisiä. Yleisluontoinen ohje ei auta, jos kukaan ei tiedä, mitä pitäisi tehdä.
– Henkilöstön kouluttaminen yksin ei koskaan ratkaise mitään. Tarvitaan koulutus, kirjalliset ohjeet ja harjoittelu, Aravuori sanoo.
Hän vertaa väkivaltatilanteisiin varautumista poistumisharjoituksiin. Tulipalon sattuessa ei oleteta, että ihmiset osaavat toimia vain siksi, että he ovat lukeneet ohjeen, vaan toimintaa harjoitellaan etukäteen. Sama pitäisi ulottaa väkivaltatilanteisiin.
Harjoittelu ei tee tilanteista ennakoitavia, mutta se voi vähentää epävarmuutta silloin, kun poikkeava tilanne tulee vastaan ensimmäisen kerran.
OAJ:n laki- ja työelämäpalveluissa käsitellään vuosittain yli 200 väkivaltaan liittyvää rikosaiheista yhteydenottoa. Läheskään kaikista väkivaltatapauksista ei kuitenkaan oteta liittoon yhteyttä.
Jäsenten yhteydenottojen perusteella väkivaltatilanteet syntyvät hyvin tavallisista arjen tilanteista, lakiasiainjohtaja Walli kertoo.
Kyse ei siis ole vain hetkistä, joissa joku menettää täysin malttinsa. Väkivaltatilanne voi syntyä ihan tavallisen koulupäivän keskellä, kun opettaja tekee työtään.
Wallin mukaan väkivallan lisääntymiselle ei ole yhtä selittävää syytä. Taustalla näkyvät muun muassa lasten ja nuorten mielenterveyden haasteet, yhteiskunnallinen polarisaatio, lapsiperheköyhyys sekä tilanteet, joissa lapsi tai nuori ei saa tarvitsemaansa tukea riittävän ajoissa.
Yksittäinen väkivaltatilanne voi siis olla näkyvä kohta paljon suuremmassa kokonaisuudessa.
– Turvallisuutta ei voi erottaa resursseista ja tuen saatavuudesta, Walli sanoo.
Väkivaltatilanne ei pääty välttämättä silloin, kun fyysinen uhka poistuu. Tapaus voi aiheuttaa työntekijälle pelkoa, järkytyksen ja epävarmuutta.
Simo Aravuori korostaa jälkihoidon merkitystä.
– Jatkuva epävarmuus ja väkivallan uhka voivat olla vielä raskaampia kuin yksittäinen fyysinen tilanne.
Siksi jokaisen väkivaltatilanteen jälkeen opettajalla pitäisi olla mahdollisuus purkaa tapahtunut ja saada tarvittaessa tukea.
Jälkihoito pitäisi nähdä osana kokonaisuutta, johon kuuluvat myös ennakointi ja toiminta.
– Otetaanko työntekijä pois tilanteesta? Keskusteleeko esihenkilö hänen kanssaan? Tarjotaanko hänelle työ- terveyshuoltoa? Onko jälkipurku heti?
Tärkeää on myös tunnistaa, millaista tukea työntekijä tarvitsee. Kaikkien tilanteiden ei tarvitse johtaa laajaan purkukeskusteluun, mutta tuen tarve pitäisi osata tunnistaa.
Jälkihoito ei tarkoita vain sitä, että kysytään, sattuiko. Se tarkoittaa myös sitä, että tapahtunutta käytetään seuraavien tilanteiden ehkäisemiseen.
Tapahtuman jälkeen pitäisi käydä läpi, mikä tilanteessa toimi ja mikä ei. Oliko apua riittävästi? Tiesivätkö kaikki roolinsa? Oliko tilanteeseen mahdollista valmistautua paremmin?
– Kun ennakointi, hallinta ja jälkituki ovat kunnossa, väkivaltatilanteita voi olla paljonkin, mutta ne ovat hallinnassa eivätkä kuormita samalla tavalla.
Jälkihoito on myös riskienhallintaa: jokainen tilanne voi kertoa, mitä työ- paikalla pitää seuraavaksi muuttaa.
Juttuun on haastateltu myös erityisasiantuntija Sara Simbergiä OAJ:stä.
Opettajien huoli johti poliittiseen valmisteluun
Opetusalan työsuojeluohjelma edunvalvontavoitto, OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto sanoo.
Tarve alan omalle työsuojeluohjelmalle tunnistettiin järjestössä, kun opettajilta alkoi tulla yhä enemmän viestejä turvallisuuteen ja työhyvinvointiin liittyvistä ongelmista. Myös OAJ:n omat selvitykset vahvistivat käsitystä siitä, että tilanteeseen tarvitaan valtakunnallisia ratkaisuja.
Reilu puolitoista vuotta sitten Murto haastoi opetusministerin keskustelemaan opetusalan turvallisuudesta. Keskustelun jälkeen OAJ:ssä alettiin rakentaa omaa esitystä siitä, millainen opetusalan työsuojeluohjelman pitäisi olla.
Ensin määriteltiin ongelmat, sitten tavoitteet ja sisältö. Sen jälkeen ne vietiin järjestön päätöksentekoon ja vaikuttamistyö ministeriöihin ja poliittisiin päättäjiin alkoi.
Työ tuotti tulosta viime keväänä, kun sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) päätti aloittaa opetusalan työsuojeluohjelman valmistelun.
Asia eteni lopulta poikkeuksellisen nopeasti, Murto sanoo.
Puolitoista vuotta on yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa lyhyt aika. On myös harvinaista, että hallitusohjelman ulkopuolelta jokin asia etenee valmisteluun.
– Se oli meiltä voimannäyttö. Tunnistimme ongelman, valmistelimme ratkaisun ja lähdimme ajamaan sitä eteenpäin.
Murron mukaan työsuojeluohjelman eteneminen on onnistunut esimerkki siitä, miten jäseniltä noussut huoli voidaan muuttaa konkreettiseksi poliittiseksi valmisteluksi.
Työ ei kuitenkaan pääty.
– Nyt tärkeintä on, että valmistelu etenee määrätietoisesti, kun ohjelman sisältöä ryhdytään valmistelemaan ministeriössä. Lisäksi ohjelma tulee saada seuraavaan hallitusohjelmaan. OAJ on mukana valmistelutyössä. Lisätietoja OAJ:n tavoitteista työsuojeluohjelmaan » oaj.fi/tavoitteemme/tyosuojeluohjelma
Vastuu on työnantajalla
- Väkivallan ehkäisy ja siihen puuttuminen ovat työnantajan vastuulla. Ilmoita väkivallasta tai uhkatilanteesta aina esihenkilölle ja työsuojeluvaltuutetulle.
- Henkisten ja fyysisten seurausten käsittelyyn voit hakea apua työterveydestä.
- Jos tarvitset neuvoja tai koet, ettei työnantaja puutu tilanteeseen riittävästi, ota yhteyttä OAJ:n laki- ja työelämäpalveluihin. Järjestön asiantuntijat neuvovat jatkotoimissa.
- OAJ:n jäsenellä on oikeusturvavakuutus, joka voi tuoda turvaa mahdollisissa oikeudellisissa prosesseissa.
- Toimintaohjeet väkivaltatilanteisiin OAJ:n työelämäoppaasta » oaj.fi/tyoelamaopas » työhyvinvointi » Turvallinen työympäristö » Väkivalta