Ilmiöiden äärellä – kesäkoulu piristää

Näinkin voi täydennyskoulutuksessa käydä: vanha opetustapa rikkoutui ja tilalle tuli uutta.

– Kirjakeskeisyys meni rikki ja opetussuunnitelmakeskeisyys korostui. Esimerkiksi yhteiskuntaoppia voi opiskella museoretken herättämän keskustelun kautta. Mittayksiköt ja jakolaskut konkretisoituvat puolestaan perunamaata perustettaessa, Naantalin Kuparivuoren koulun erityisluokanopettaja Arja Mattsson kuvailee OKKA-säätiön kesäkoulun vaikutusta omaan työhönsä.

Arja oli säätiön ensimmäisessä kesäkoulussa Ateenassa vuonna 2015. Tuolloin koulussa puhutti ilmiöoppiminen kuten myöhempinäkin vuosina.

Kesäkoulu paneutui aiheeseen käytännön kautta. Kurssilaiset eivät pohtineet ilmiöiden ja oppimisen yhdistämistä teoreettisella tasolla vaan olivat aivan konkreettisesti ilmiöiden äärellä. He tutustuivat paikallisiin opettajiin ja tekivät retkiä esimerkiksi museoihin. Eri alojen asiantuntijat luennoivat Kreikan historiasta, poliittisesta järjestelmästä, koululaitoksesta…

– Erityisesti jäi mieleen, kun draamaan ja mytologiaan perehtynyt Vesa Vahtikari kertoi antiikin näyttämötaitaiteesta Dionysoksen teatterissa Ateenan Akropoliilla. Luento autenttisine äänimaailmoineen ja ympäristöineen kirkasti ajatuksen, että nimenomaan elämykset ja kokemukset opettavat, Arja selittää innostuneesti.

Kurssilaisten valmistautuminen matkaan alkoi jo hyvissä ajoin. Osallistujat tekivät etukäteen ryhmätyönä pieniä esitelmiä annetuista aiheista. Arja paneutui kollegoidensa kanssa paikalliseen ruokakulttuuriin.

– Työstimme esitelmää Facebookissa. Siinä pääsi jo mukavasti tutustumaan muihin kesäkoululaisiin.

Ateenan kokemusten innoittamana erityisluokanopettaja on alkanut kuljettaa koko lukuvuoden ajan opetuksessaan mukana jotakin punaista lankaa. Viime lukuvuonna tuo kaiken opetuksen läpäisevä teema oli tunnetaidot.

Kun hakeutuu rohkeasti uuden äärelle, ei muumioidu.

Arjan mielestä kesäkoululla oli hänelle huikeasti annettavaa, vaikka takana on jo pitkä liuta työvuosia.

– Uskon vakaasti, että kun hakeutuu rohkeasti uuden äärelle, into työhön säilyy eikä muumioidu. Se lisää myös työssä viihtymistä ja jaksamista.

Kesäkoulun antia oli myös kurssilaisista syntynyt epävirallinen verkosto, johon kuuluu eri alojen ja eri koulutusasteiden opettajia ja rehtoreita.

Arja sanoo, että nyt hän voi milloin tahansa soittaa ja kysyä jotakin mieltään askarruttavaa työasiaa muilta Ateenan kesäkouluun osallistuneilta. Pariin kurssilaiseen hän pitää tiiviisti yhteyttä yhä ihan muuten vain.

OKKA-säätiön kesäkoulussa Roomassa vakuutuin entistä vahvemmin siitä, että opettamillani asioilla on merkitystä yhä tänä päivänä. Kulttuurimme pohjautuu antiikin aikaan. Nuo juuret näkyvät arkipäivässämme lähes joka asiassa, Jämsän kristillisen kansanopiston rehtori ja uskonnonopettaja Jukka Palola innostuu.

Jukka oli mukana OKKAn kesäkuisella kurssilla Roomassa. Hänen mukaansa kymmenpäiväinen kesäkoulu tarjosi rutkasti ammennettavaa omaan opetukseen. Erityisesti hän kiittelee koulun faktapitoista antia.

Asiantuntijaoppaat luennoivat muun muassa antiikin historiasta, roomalaiskatolisesta uskonnosta ja nyky-Italian todellisuudesta.

– Kirjoitin muistiinpanoja kaikkiaan 26 sivua. Vaikka antiikin historia, kristinuskon varhaiset vaiheet ja eri uskonnot ovat juuri minun alaani, tuli kesäkoulussa paljon minullekin uutta tietoa. Nyt ymmärrän syvällisesti esimerkiksi pyhimysten merkityksen roomalaiskatoliselle kirkolle. Aion hyödyntää oppimaani omilla teologian kursseillani.

Jukan mukaan oli voimauttavaa istua kerrankin oppijan paikalla.

Parasta olivat keskustelut muiden osallistujien kanssa.

Kesäkoulun suoma ahaa-elämys liittyi kuitenkin johonkin aivan muuhun kuin Jukan opettamiin aiheisiin. Suomen Rooman suurlähettilään Janne Taalaksen luento avasi nyky-Italian arkea.

– Ymmärsin, että Italia on köyhä valtio, jolla on rikkaat kansalaiset. Keskivertoitalialainen on 2,2 kertaa rikkaampi kuin suomalainen. Valtio ei juuri kerää veroja ja sen rooli on pieni. Sen tehtävä on huolehtia turvallisuudesta, ei sosiaaliturvasta ja hyvinvoinnista kuten meillä.

Rooman kurssin parasta antia Jukan mielestä olivat keskustelut muiden osallistujien kanssa. Mukana oli niin varhaiskasvatuksen ammattilaisia kuin luokan- ja aineenopettajia ja rehtoreitakin.

– Kirjavuus oli rikkaus. Vapaa-ajan keskusteluissa huomasi, miten opettajan työssä on niin paljon samaa eri koulutusasteilla. Oppilaan ja opettajan suhde sekä huoltajan ja opettajan suhde mietityttävät kaikkia.