Lukioiden ja amisten hankintarumba voi sujua myös sutjakasti

Ajatelkaa oppilaiden parasta, älkää rahaa.

Tämä rehtorilta tullut viesti helpotti lehtori Maria Markkasen oloa, kun hän pähkäili viime talvena, mitä oppimateriaalia valitsisi psykologiaan, uskontoon, elämänkatsomustietoon ja filosofiaan Iisalmen lyseon opiskelijoille.

Valintaa vaikeutti se, että vain harvalla materiaalintuottajalla oli näyttää valmista uutta digitaalista oppimisalustaa tai oppikirjaa.

– Pyysin psykologian jatkokurssilaisia arvioimaan tarjottua materiaalia, ja heidän kommenttinsa vahvistivat sen, että valitsimme painetun oppikirjan, Markkanen kertoo sähköpostilla.

Elokuussa toisen asteen koulutuksen järjestäjät olivat uuden edessä, kun voimaan astunut oppivelvollisuusuudistus siirsi oppimateriaalin hankkimisen oppilaitosten tehtäväksi.

Isoin kysymys oli: painettua vai digiä?

Iisalmen lyseon rehtori Pasi Tolonen antoi opettajille vapaat kädet ja selvitti opiskelijoiden mielipidettä kyselyllä. Suurin osa heistä halusi painetun kirjan, koska sitä on helpompi selata ja hahmottaa kuin digikirjaa, jossa rivit alkavat herkästi hyppiä silmissä.

Paperikirja oli varma, tuttu ja turvallinen.

Digin puolustajat sanoivat kantavansa kouluun mieluummin tietokoneen kuin painavia kirjoja.

Monissa oppiaineissa yhdistelläänkin paperia ja digiä. Esimerkiksi äidinkielessä käsikirja on painettu ja tehtäväkirjat digitaalisia.

Isoin kysymys oli: painettua vai digiä?

Matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa on painettujen kirjojen lisäksi käytössä esimerkiksi sähköinen Maol2-oppimisympäristö, jota ei ole sidottu mihinkään tiettyyn oppikirjaan.

– Digiympäristössä opiskelija saa helposti kontaktin opettajaan ja opettaja pystyy seuraamaan oppimista, matematiikan ja fysiikan lehtori Emma Rautio kertoo.

Iisalmessa valittiin pääasiassa paperi, mutta moni kunta päätyi hankkimaan pelkästään digimateriaaleja. Ne ovat kertahankintana paperikirjoja halvempia.

Useiden mielestä ajatus tuhansien paperisten oppikirjojen vastaanotosta, kirjaamisesta, jakelusta ja varastoinnista tuntui työläältä.

Iisalmessa rehtori keksi pyytää varastointiin ja lainaamiseen avuksi kaupunginkirjastoa. Kirjastoväki innostui ideasta, koska sitä kautta he saavat nuorista uusia asiakkaita.

– Tilaan kirjat suoraan kirjastoon, jossa ammattilaiset käsittelevät ne asianmukaisesti ja hoitavat lainauksen, Tolonen toteaa tyytyväisenä.

Aiempina vuosina Iisalmen lyseo antoi opiskelijoille lainaksi monissa oppiaineissa pakollisten kurssien oppikirjat. Niiden jakaminen ja etenkin takaisin kerääminen on ollut opettajille aikamoinen riesa.

– Ei ole opettajien tehtävänä pitää yllä lainaustoimintaa.

Viime vuonna hankittiin oppimateriaali ensimmäiselle vuosikurssille, tänä vuonna toiselle.

– Aluksi painettujen kirjojen kustannukset ovat suuret mutta laskevat huomattavasti kolmen vuoden jälkeen, Tolonen sanoo.

Myös ammatillisen koulutuksen pitää järjestää opiskelijoilleen maksuttomat oppimateriaalit. Oppikirjojen lisäksi opiskelijat tarvitsevat monenlaisia työvälineitä.

Esimerkiksi Keudan ompelijaopinnoissa jokaiselle oppivelvolliselle hankittiin ompelupakki, jossa on sakset, neulat, viivaimet, mittanauhat ja muut perustarvikkeet.

Joihinkin ompelutöihin oppivelvolliset saavat oppilaitokselta maksutta sellaisia materiaaleja, jotka ei-oppivelvolliset joutuvat kustantamaan omasta pussistaan.

– Aluksi tilanne aiheutti harmitusta, mutta kun selitimme asian, opiskelijat ymmärsivät, kertoo tekstiilialan lehtori Sirpa Alhainen Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudan Järvenpään toimipisteestä.

Oppivelvollisuusuudistuksella pyritään turvaamaan oppijoille riittävä tuki, ja Alhainen iloitsee siitä, että hänellä on apunaan ammattiohjaaja Aija Ilola.

Alhainen on opettanut tekstiilialaa yli kaksikymmentä vuotta. Hänen mukaansa opiskelijoissa on aina ollut parempia ja heikompia kädentaitajia.

– Nyt hahmotuksen ongelmat ovat ehkä vähän lisääntyneet, ja mittaaminen on monelle vaikeaa.

Keudassa ja Iisalmen lukiossa materiaalihankinnat on pystytty tekemään niin, ettei opettajille tule isoa lisäkuormitusta.

Kaikkialla asiat eivät ole yhtä hyvin. Sen kertoo OAJ:n viimesyksyinen kysely, johon vastasi noin 850 toisen asteen opettajaa.

42 prosenttia lukion ja 27 prosenttia ammatillisen oppilaitoksen opettajista oli sitä mieltä, että oppivelvollisuusuudistus on poikinut heille sellaisia uusia työtehtäviä, joille ei ole varattu työaikaa tai joista ei makseta korvausta.

Näihin kuuluvat esimerkiksi oppimateriaalien, tarvikkeiden ja laitteiden tilaaminen ja jakaminen sekä lisenssien hallinnointi.

70 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että opettajia on kuultu hyvin oppimateriaalihankinnoissa.

OAJ:n koulutuspolitiikan erityisasiantuntija Tuomo Laakso kertoo, että avovastausten mukaan digimateriaaleihin on myös siirrytty sataprosenttisesti opettajien näkemyksistä huolimatta.

– Mitä ilmeisimmin oppilaitos patisti opettajia hankkimaan digimateriaalin kustannussyistä.

Laakso muistuttaa, että uudistuksessa varattiin koulutuksen järjestäjille 6,2 miljoona euroa oppimateriaalien ja opiskeluvälineiden hankintaan, hallintaan, varastointiin ja materiaalin käyttöön liittyviin tukipalveluihin.

– Tätä rahaa tulee käyttää uusien tehtävien korvaamiseen, jos ja kun opettajille sellaisia muodostuu.