Neljä suomalaista nuorta ammattiosaajaa kipusi mitalisijoille syyskuussa ammattitaidon euroopanmestaruuskisoissa. Mitalistit olivat opiskelleet kolmessa eri amiksessa ja saaneet kisavalmennusta muiden muassa ammatillisilta opettajilta.
”Suomen koulutusjärjestelmä ja samoin taustajoukkoni ovat ihan parhaat”, kommentoi kultaa kokkilajissa saavuttanut Daniel Romi Skills Finlandin tiedotteessa.
Mestaruuksista oli kisaamasta 18 suomalaista nuorta huippuammattilaista. Heidän voittamansa mitalit ja seitsemän kunniamainintaa eivät ole ainoa koulutuksen menestystarina.
Opettajat eivät aina tunnista mediasta välittyvää kuvaa työstään ja työpaikoistaan. Eihän tavallinen kasvatuksen ja opetuksen päivänkulku ole huolta, kriisiä ja kaaosta.
Enemmän se on suunnitellusti etenevää opetusta, oppimiseen keskittymistä, eteen tulevien pulmien ratkomista ja työyhteisön tukea.
Huolenaiheita opettajanpöydällä on, ja niitä pitääkin nostaa esille ja hakea ratkaisuja – median tehtävä lyö tässä kättä ammattijärjestön tehtävän kanssa.
Mutta ne valon tarinatkin pitäisi muistaa kertoa. Kääntää mielikuvien potikkaa todenmukaisempaan suuntaan.
Pitäisi kääntää mielikuvien potikkaa toden-mukaisempaan suuntaan.
Jos olemmekin huolissamme ison opettajajoukon alanvaihtoajatuksista, niin on syytä nostaa esiin nekin tuhannet tyypit, jotka haluavat pysyä unelma-ammatissaan.
Tai sen sijaan että päivittelemme oppimistulosten putoavaa suuntaa, otsikoisimme isosti, miten luovan ajattelun taidoissa nuoremme olivat viime Pisassa kärkisijoilla.
Sitten ovat ne open puurtamisen ylle kultapölyä sirottavat oppimisen oivallukset ja oppilaiden kohtaaminen.
Vaatii vain pienen pysähtymisen lähteä oppilaan mukaan koriksenheittelyyn tai jäädä yleisöksi tanssimuuveille. Olla läsnä. Open – ja alaa seuraavan – sydän läikähtää myös, kun oppilas kiittää hyvin selitetystä asiasta ja huoltaja järkähtämättömästä rauhallisuudesta. (Opet somessa: kiitos näistä esimerkeistä.)
Minna Ängeslevä
» [email protected]