Olemme tyytyväisiä elämäämme. Tai olimme viime vuonna.
Suomi on yhdeksättä kertaa maailman onnellisin maa. Tutkijat selittävät onnellisuusraportin tulosta luottamusyhteiskunnalla ja tasaisesti jakautuvalla hyvinvoinnilla.
Tasaisen hyvinvoinnin ruusunlehdet ovat kuitenkin riskissä harveta. Väestökehityksen vaikutuksia perusopetukseen selvittänyt työryhmä on listannut koulussa näkyviä eriytymisen merkkejä.
Se kertoo, että lukioon hakeutumisessa on suuria eroja kuntien välillä ja että Suomessa on 61 kuntaa, joissa yksikään yläkoululainen ei opiskele valinnaista vierasta kieltä.
Opettajien rekrytointi on paikoin vaikeutunut, joten kelpoisuutta vailla olevia on jouduttu palkkaamaan aiempaa useammin. Onneksi – tutkijoiden mukaan, opettajarekisteriä odotellessa – koulutettuja opettajia on silti kaikkialla, niin syrjäseudulla kuin lähiöiden lähikouluissakin.
Työryhmä ehdottaa keinoja, jotka kantaisivat koulun yli väestömurroksen. Moni media nosti niistä esiin yhteisen katsomusaineen. Yksityiskohdasta sai näppärästi mielipiteitä jakavan keskustelunaiheen. Eriyttävän, vaikka esityksen tavoite on päinvastainen.
Työryhmä painottaa, ettei lasten väheneminen saa tarkoittaa koulutuksen rahoituksen vähenemistä ja että rahoituksen pitää huomioida erilaiset olosuhteet ja kannustaa koulutuksen järjestäjiä yhteistyöhön.
Se myös tukisi monin tavoin opettajia, jotta he voisivat hankkia tarvittavia kelpoisuuksia.
Eli koulutuksen riittävä rahoitus, laatu ja muutosten ennakointi. Niistä on myös OAJ:n ratkaisuehdotukset tehty.
Vaikka koulutuksessa tehtäisiin mitä, ei eriytymiskehitys sillä pysähdy. Tarvitaan koko yhteiskuntaan ulottuvia keinoja.
Onnellisuusraportissa ei vielä näkynyt lisääntyvä lapsiperheköyhyys. Pian se saattaa näkyä. Ja jos lasten hyvinvointi heikkenee, se ei tee hyvää oppimisellekaan.
Minna Ängeslevä
» [email protected]