Jokin aika sitten MTV uutisoi helsinkiläiskoulujen sijaiskäytännöistä. Sijaisrinkiin pääsi käytännössä ilman seulontaa.
Juttu ei kertonut, olisiko keksitty henkilö päässyt yhtä helposti myös luokkaan, mutta uutinen nosti erinomaisesti esiin koulujen rekrytointi- haasteita.
Opettamiseen suhtaudutaan Suomessa omituisen ristiriitaisesti. Toisaalta sitä arvostetaan paljon – opettaja on yksi arvostetuimpia ammatteja – mutta samaan aikaan opettajien kelpoisuuden merkitystä ei tunnusteta.
Useimmille on selvää, että lääkärin voi korvata lääkäri ja hoitajan hoitaja. Heillä on ammattitutkinto, jonka luotamme tuovan heille sellaisen ammattitaidon, että annamme heidän hoitaa meitä.
Opettajalla on kodin jälkeen kaikkein suurin vaikutus lapseen ja nuoreen.
Tuntuu kuitenkin siltä, että osa haluaa ennemmin psykologilleen ja sisustusarkkitehdilleen alan koulutuksen kuin lapselleen kelpoisen opettajan.
Päättäjien tulee erottaa pedagoginen ammattitaito vanhemmuustaidoista.
Yksi syy lienee vääristymä, joka syntyy kodeissa.
”Tässähän nämä kasvavat, päiväkodissa ovat turvassa, kun olen itse töissä, ja koulusta saavat vain tietoa.”
Kasvattaminen tuntuu liian tutulta. Ei nähdä, että systemaattinen oppiminen ja sen tukeminen, vahvuuksien vahvistaminen sekä yksilöllinen kannustaminen ryhmätilanteissa on oma korkean tason ammattitaitonsa, jolla on vaikutuksia kokonaisiin ikäluokkiin.
Vähintään päättäjien tulee osata erottaa pedagoginen ammattitaito vanhemmuustaidoista.
OAJ järjestää kymmenissä kunnissa Sivistyksen avoimet ovet 7.10. Silloin päättäjät ja media pääsevät näkemään päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa opettajien ja esihenkilöiden työtä.
Toivotaan havahduttavaa päivää!
Hanna Ottman on OAJ:n viestintäjohtaja.
X:ssä @HannaOttman