Kokoushuoneeseen jumittunut pilkunviilaaja vai somessa ja päättäjien pakeilla sukkuloiva kipakka äänitorvi? Millainen kuva ajatuskuplaasi piirtyy, kun puhutaan omasta ammattijärjestöstäsi?
Ammattijärjestöltä odotetaan yhtäältä joukkoliikkeen voimaa, jolla painostaa esimerkiksi sopimusneuvotteluissa. Samalla järjestön toivotaan vastaavan yksilöllisiin tarpeisiin.
Tueksi halutaan siis jämäkkä järjestö, jonka toiminta näkyy puolenpitona ja huolenpitona. Järjestö, joka tietää, mitä jäsenille kuuluu ja joka kulkee heidän rinnallaan. Varsinkin vastoinkäymisissä.
On vastattava sekä uraansa aloittavien että konkarijoukon, pätkätyöläisten ja pitkään puurtaneiden tarpeisiin. On oltava turvaa tuova, mutkattomasti lähestyttävä yhteisö helppokäyttöisine palveluineen.
Järjestö on jäsentensä näköinen, ja heidän mukanaan se muuttuu. Jos jähmeitä rakenteita tai pölyisiä toimintatapoja löytyy, pitää ravistella ja tuulettaa.
Muutosta toteen tekevät jäsenten valitsemat edustajat yhdistyksissä ja koko järjestössä, mutta samalla jäsenet haluavat olla liittoonsa myös suorassa vuorovaikutuksessa.
OAJ:ssä on avautumassa uusi, toivottu vuorovaikutuksen ovi, kun jäsenistön ja päättäjien yhteinen keskustelufoorumi syksyllä aloittaa. Sen perustamisesta päätti valtuusto eli ne jäsenten valitsemat edustajat.
Järjestö on jäsentensä näköinen ja heidän mukanaan se muuttuu.
Rakenteissa voi olla rasvattavaa, mutta ruohonjuuritasolla ay-toiminnan joukot eivät ehdi tomua kerätä.
OAJ:n toimistossa ratkottiin viime vuonna esimerkiksi palvelussuhteen ehtoja koskevia kysymyksiä 3 468:ssa ja oikeusturva-asioita 1 890 puhelussa. Jäsenten lähettämiä sähköisiä yhteydenottoja käsiteltävänä oli 22 412.
Opettajien lähituntumassa palkkaan ja työsuhteisiin liittyviä kysymyksiä selvittää noin 2 500 luottamusmiestä ympäri maata. Kulissien takana neuvotellaan ja vaikutetaan valtavasti niin valtakunnallisesti kuin kunnissakin.
Tässä Opettaja-lehden numerossa teemana on OAJ-jäsenyys. Jutuissa näkyvät erityisesti nuoret opettajat ja opettajaopiskelijat ja heille tärkeät kysymykset.
Minna Ängeslevä on Opettaja-lehden päätoimittaja.
Twitterissä @MAngesleva
Tekijältä
Arvostuksesta tekoihin
Puoli tuntia sitten jätin kolmevuotiaani varhaiskasvatuksen opettaja Railin huomaan. Matkalla etätöihin ajattelin, kuinka älyttömän onnekas olen.
En ole etuoikeutettu vain siksi, että minulla on paikka, johon voin turvallisin mielin jättää lapseni. Olen onnekas, koska lapseni jää päiväkotiin, jossa korkeasti koulutetut alan ammattilaiset tukevat hänen oppimistaan ja kasvuaan.
Minä voin antaa lapselleni paljon mutta en todellakaan kaikkea sitä, mitä hän päiväkodissa saa.
Toivoisin, että päiväkodin työntekijöiden arvostus näkyisi enemmän ja vanhemmat muistaisivat etuoikeutensa. Mediassa ei enää puhuttaisi päiväkodeista hoitopaikkoina tai varhaiskasvatuksen opettajista varhaiskasvattajina.
Kunnille myös vinkki! Opettajamäärän lisääminen, hyvät työolot ja nykyistä parempi palkka ovat keinoja houkutella ja sitouttaa varhaiskasvatuksen opettajia kuntaan. Arvostus lämmittää vain, jos se johtaa tekoihin.
Laadukas varhaiskasvatus puolestaan varmistaa sen, että lapsiperhe jää kuntaan asumaan.
Johanna Äijälä