Opetushallitus antoi 19.9.2022 ohjeen uskonnon perusopetuksesta. Siinä on viitattu sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuihin että perustuslakivaliokunnan lausumiin.
Perustuslakivaliokunnan mukaan tutustuminen rukouksiin, virsiin ja uskonnollisiin toimituksiin on osa uskonnon opetusta.
Ohjeen mukaan oppilailla on oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Jos oppilas on läsnä kirkossa tai uskonnollisessa päivänavauksessa, onko kyse tutustumisesta vai osallistumisesta?
Korkeimman hallinto-oikeuden 23.2.2017/763 ratkaisun mukaan oppilaalla ei ole päätösvaltaa osallistumisesta yksittäisiin opetustilanteisiin.
Ortodoksisen uskonnon polvirukouksen ja ristinmerkin teon harjoittelu ei ollut perusopetuslain 13. pykälän vastaista. Vanhempi ei voinut vaihtaa opetusta elämänkatsomustietoon eroamatta itse kirkosta.
Opetushallituksen ohjeen mukaan koulun päätösjuhlat ovat kaikille yhteisiä. Tämä perustuu oikeusasiamiehen tulkintaan eikä perusopetuslakiin.
Luterilaisessa uskonnonopetuksessa joulu-, pääsiäis- ja kevätkirkko ovat olleet keino tutustua uskonnollisiin toimituksiin. Näitä ei olisi mahdollista toteuttaa ilman korvaavaa ohjelmaa muille.
Perustuslakivaliokunta käsittelee vuosittain oikeusasiamiehen kertomuksen. Jos valiokunta ottaa kantaa yksittäisiin oikeusasiamiehen ratkaisuihin, se tarkoittaa muistutusta oikeusasiamiehelle. Täten perustuslakivaliokunnan kannanotto on merkittävin ja arvovaltaisin tulkinta asiasta.
Opetuksen järjestäjä voi päättää yhteisiä juhlia sekä uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia koskevista linjauksista, joita kouluissa pitää noudattaa.
Perustuslain 107. pykälä edellyttää, ettei sellaisia asetuksia tai ohjeita pidä soveltaa, jotka ovat ristiriidassa lain tai perustuslain kanssa.
Opetuksen järjestäjä ei voi soveltaa sellaisia Opetushallituksen ohjeita, joissa on sisäisiä ristiriitaisuuksia.
Riitta Ollila
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori ja toiminut lehtorina Jyväskylän yliopistossa.