Koulujen arki puhuttaa taas – varsinkin näin vaalien alla. Kiusaaminen, kouluväkivalta, Pisa-tulokset ja oppilaiden sekä opettajien uupuminen askarruttavat. Mitä teemme väärin?
Paljonkin – ja jätämme tekemättä itsestäänselvyyksiä.
Emme kiinnitä huomiota huolellisuuteen ja käytökseen.
Opetushallitus on linjannut käyttäytymisen arvioinnista seuraavaa: “käyttäytyminen ei vaikuta oppiaineesta saatavaan arvosanaan tai sanalliseen arvioon” sekä “käyttäytymisen arviota ei merkitä päättötodistukseen tai erotodistukseen”.
Opetushallitus toteaa: “työskentelystä ei anneta erillistä arviota todistuksiin, vaan se sisältyy oppiaineen arvosanaan tai sanalliseen arvioon”.
Valtakunnallisia kriteerejä käyttäytymisen arviointiin ei ole. Mutta kertokaas, mitä oppiainetta ruokala-, välitunti- tai siirtymätilannekäyttäytyminen edustavat?
Miksi käyttäytymistä ei arvioida, miksei sitä kirjata päättötodistukseen? Miksei huolellisuutta arvioida erikseen? Mitä tästä seuraa?
Jos nämä asiat arvioitaisiin erikseen ja kirjattaisiin päättötodistukseen – ja jos ne vaikuttaisivat jatkokoulutusmahdollisuuksiin hakupisteiden tai keskiarvon muodossa – kouluilla ja kodeilla olisi voimakas väline ohjata ja palkita lasta ja nuorta ahkeruudesta, huolellisuudesta, huomaavaisuudesta ja itsehillinnästä.
Näillä on valtava merkitys oppimistuloksille ja yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi kasvamiselle.
Missä mainitsemieni asioiden tärkeys näkyy?
Ainakin siinä, että päiväkodista työelämään voi kulkea oppimatta kirjoittamaan niin, että saisi selvän omista muistiinpanoistaan.
Ja siinä, että läpi koulutuspolun läpi voi kulkea kaikki hukassa. Ja siinä, että porsastelee pilalle oman ja muiden koulutien vuodesta toiseen.
Asian korjaamiseen eivät tietenkään todistusnumerot riitä. Mutta se olisi alku. Käyttäytymisen ja huolellisuuden arviointi on palautettava kunniaan konkreettisesti.
Perttu Helin
erityisopettaja eduskuntavaaliehdokas (kesk.)
Turku