Meilahden yläasteen erityisopettaja ja vararehtori kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 8. heinäkuuta.
Mikko menehtyi täysin yllättäen vapaa-ajan asunnollaan Hangossa, jossa hän vietti paljon aikaa varsinkin kesäisin, nauttien luontokohteista pitkillä kävelymatkoillaan. Hän oli kuolleessaan 53-vuotias. Vielä samana päivänä hän oli käynyt uimassa meressä, kuten lähes joka päivä Hangossa ollessaan.
Mikko syntyi Vihdissä ja eli nuoruutensa pääkaupunkiseudulla. Vuonna 1993 hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Myöhemmin hän valmistui filosofian maisteriksi sekä filosofian opettajaksi ja erityisopettajaksi. Juuri erityisopettajana hän teki suurimman osan työurastaan, ensin Isoniitun koulussa Klaukkalassa ja lopulta Meilahden yläasteella Helsingissä.
Mikko oli työyhteisössään erittäin arvostettu ja tästä kertovat myös nousut koulujen johtotehtäviin. Hän oli myös hyvin suosittu oppilaiden ja huoltajien keskuudessa. Huumorillaan, sivistyksellään ja rauhallisen varmalla olemuksellaan hän herätti luottamusta ja kunnioitusta. Työhönsä hän paneutui täysillä, omien sanojensa mukaan lähes intohimoisesti.
Mielenkiinnon kohteita oli paljon ja oppiminen oli loputon matka. Mikko luki paljon ja tunsi maailmankirjallisuutta laajasti. Teattereissa hän vieraili usein. Musiikki oli myös suuri kiinnostuksen kohde, josta Mikko nautti yli lajien. Hän kävi kuuntelemassa niin klubikeikkoja kuin myös maailmantähtien vierailuja. Helsingin kaupunginorkesterin konsertteihin oli kausikortti. Urheilulajeista läheisimmät olivat jalkapallo ja varsinkin koripallo, jota hän pelasi pitkään Rekolan urheilijoissa.
Lähes kaksimetrinen Mikko näkyi kooltaan. Vielä suurempi hän oli hengeltään. Kuten eräs hänen ystävänsä totesi: ”Suuri henki on poissa.” Useat ystävät jäävät kaipaamaan hänen seuraansa.
Kaikkein tärkeintä Mikolle oli kuitenkin perhe, vaimo ja kolme lahjakasta tytärtä, joista hän oli hyvin ylpeä.
Kirjoittaja oli Mikko Vahteriston ystävä