Marraskuu on lapsen oikeuksien riemujuhlaa.
YK:n lapsen oikeuksien päivän ympärillä lukuisat päiväkodit, koulut ja muut toimijat kertovat lapsen oikeuksista ja järjestävät niihin liittyviä tapahtumia.
Lapset mukaan töihin -päivästä on muodostunut tunnettu ilmiö, jonka erityisesti yritykset ovat ottaneet omakseen.
Lapsen oikeudet ansaitsevat konserttinsa, heijastimensa ja mokkapalansa.
Komitea kehottaa Suomea välttämään sosiaaliturvan leikkauksia, jotka osuvat köyhyysriskissä oleviin lapsiin.
Omaan sähköpostiini kilahtelee kuitenkin myös kansalaispalautetta, jonka mukaan olisi syytä puhua lasten velvollisuuksista oikeuksien sijaan ja että sateenkaaripropaganda pilaa nämäkin juhlat.
Viestit kertovat minulle, että lapsen oikeuksien viikon viettäminen on todellakin tarpeellista.
YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamat suositukset herättävät toivomaan, että lapsen oikeuksista puhuttaisiin muulloinkin kuin marraskuussa.
Suosituksissaan komitea muun muassa kehottaa Suomea välttämään sosiaaliturvan leikkauksia, jotka osuvat köyhyysriskissä oleviin lapsiin. Se myös suosittelee kiireellisiä toimenpiteitä sijaishuollossa elävien lasten, vammaisten sekä turvapaikanhakija- ja pakolaislasten oikeuksien edistämiseksi.
Tehtyjen päätösten valossa ei ole syytä olettaa, että suosituksia olisi luettu kovin ahkerasti. Lapsen edun ensisijaisuus ei päätöksenteossa toteudu, vaan lapsen oikeudet lakaistaan talouden, sopeuttamisen ja muiden tahojen intressien alle.
Sitä suuremmalla syyllä nostan 20.11. lipun salkoon lapsen oikeuksien kunniaksi ja jatkan sinnikästä työtä sen eteen, että lapsen oikeudet nousevat marraskuun loskan keskeltä jokapäiväiselle agendalle.
Teethän sinäkin niin?
Ulla Siimes