Osallistuin seminaariin, jossa puhui yliopistojen strategisesta johtamisesta tutkimuksen tehnyt Sinimaaria Ranki. Keskijohdon kokemuksista voi päätellä yliopistojen strategioiden olevan kaukana laitosjohdon arjesta, yksittäisestä työntekijästä puhumattakaan.
Mielenkiinto heräsi, ja aihe jäi mietityttämään.
Jos menisi kysäisemään kollegalta oman yliopiston visiosta, huuli jäisi kyllä pyöreäksi. Osaisiko hän vastata kysymykseen: ”Koetko organisaatiosi vision innostavaksi?”
Liikaa vieraita sanoja. Määritelmän mukainen tulevaisuudenkuva kristallisoituisi ehkä toimivaksi kopiokoneeksi tai työtiloiksi ilman sisäilmaongelmia.
Strategiaakaan ei ruohonjuuritasolle ole saatu jalkautettua, vaikka se kuvataan positiivisen kilpailuedun saavuttamiseksi kilpailijaan nähden. Opetustehtävissä kun harvoin koetaan kilpailutilannetta.
Keskeisessä asemassa on johtaminen: esimiestyön laatu tai pikemminkin laadun heikkous.
Ollaan tyytyväisiä siihen, että arjesta selvitään ja budjetissa pysytään.
Kuinka moni esimies edes mieltää työnsä strategiseksi johtamiseksi? Tai että sillä voisi olla kytkös työtuloksiin? Ollaan tyytyväisiä siihen, että arjesta selvitään ja budjetissa pysytään.
Työssä viihtyvyyteen vaikuttamisen tunteella on kuitenkin olennainen merkitys. Alaisen kuuntelemisella on suora yhteys lisääntyneeseen työmotivaatioon. Työhyvinvointia esimies saa helposti lisättyä huolehtimalla hyvästä työilmapiiristä: yhteistyö sujuu, voidaan luottaa esimiehen johdonmukaisuuteen ja päätöksenteon laatuun.
Surkeiden esimiesten kädenjälki näkyy: renkaat vedessä laajenevat, pahoinvointi lisääntyy ja tuhojen korjaamiseen kuluu kohtuuton aika.
Jo joutui armas aika. Suven aluksi voisi esimiehen laittaa käymään ahon laitaa päivänkakkara kädessään: strategia, visio, työhyvinvointi, kannustus, arvostus.
Jospa syksyn tultua edes yksi jäljelle jäänyt terälehti olisi sisäistetty. Jos Jani-Petterin opintopisteiden tuottamisen lisäksi voisi kokea työn mielekkääksi ja arvostetuksi, niin voisi suvituulen kutsuessa ladata akkunsa syksyä varten.
Mirkka Ali-Laurila opettaa suomea Åbo Akademin kielikeskusksessa ja pitää pääluottamusmiehenä henkilöstön puolta.