Puhutaanpa hetki meistä työikäisistä aikuisista. Tiedämme omasta kokemuksestamme, että työ on oppimista ja oppiminen työtä.
Osa oppimisesta tapahtuu kuin huomaamatta työn lomassa: vaihdamme kokemuksia kahvihuoneessa, perehdytämme uutta tulokasta, opettelemme tietojärjestelmien käyttöä ja ratkomme eteen tulevia haasteita.
Oppimista tukevan työyhteisön rakentaminen vaatii kuitenkin myös tietoisia valintoja: oppimiselle on varattava aikaa ja työympäristön on kannustettava osaamisen jakamiseen. Tulevaisuuden työpaikat on nähtävä oppimisympäristöinä.
Tästä syystä työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2021 työolobarometrin ennakkotiedot saivat minut sekä iloiseksi että surulliseksi.
Yli 70 prosenttia kertoo työpaikkansa tukevan yhdessä oppimista.
Barometrissa kysyttiin ensi kertaa, tuetaanko työpaikoilla yhdessä oppimista. Kysymys on tervetullut, sillä valtaosa työuran aikaisesta oppimisesta tapahtuu työssä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
Eniten ilahduttaa se, että yli 70 prosenttia kertoo työpaikkansa tukevan yhdessä oppimista.
Surulliseksi minut puolestaan saa se, että oppimisen puitteet työpaikoilla ovat heikommat juuri heillä, joilla on muutenkin koulutuksen ja työtehtävien myötä matalammat kehittymismahdollisuudet.
Tämä on erityisen surullista, sillä tutkimusten mukaan myös aikuiskoulutuksen ulkopuolelle jäävät ne, jotka eniten tarvitsisivat koulutusta työelämän muutosten vuoksi.
Ei ole taloudellisesti tai sosiaalisesti kestävää, jos heikommassa asemassa olevien mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen ovat matalat.
Onneksi Suomessa on edellytykset oppivan työelämän vahvistamiselle. Meillä on korkeatasoista pedagogista osaamista.
Mieleeni hiipiikin kysymys, mitenhän kävisi, jos jokainen työpaikka saisi oman pedagogin avukseen rakentamaan työpaikoista oppimisympäristöjä. Millaisia työpaikkoja sinä rakentaisit?
Milma Arola on oppivan (työ)elämän puolestapuhuja, joka edistää elinikäistä oppimista projektipäällikkönä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksessa.