EAKR, ESR, AMIF, Erasmus+, Horizon, ESR+ ja muut rakennerahastot.
Näitä en muista opetelleeni opeopinnoissa. Ammattikorkeassa koko hankemaailma oli jotenkin sumuinen ja asiantuntijoiden heiniä, kunnes löysin itseni keskeltä koko sademetsää.
Alku noudatti porttiteoriaa: joku kysyi viattomasti käytävällä, voisiko hankkeesta integroida pätkän viestinnän kurssilleni.
Opiskelijoiden kanssa pidimme draamatyöpajaa vapaaehtoisille. Homma taisi olla hapuilevaa, yhteistyötä tehtiin ja eniten vaivaa teetti tuntien kirjaus.
Seuraavaksi löysin itseni luomasta oppimateriaalia digitaaliseen moodiin. Nyt oltiin ison äärellä: mukana oli 52 opettajaa 12:sta korkeakoulusta.
Työaikaa ja resursseja käytettiin runsaasti, etenkin tutustumiseen, verkostoitumiseen, yleiseen ihmettelyyn ja matkustamiseen. Tuloksiakin syntyi – parin silloisen tuttavuuden kanssa vaihdetaan viestejä edelleen.
Toinen hanke johti kolmanteen. Digimatskun tekeminen jatkui; vain hankkeen nimi, kohderyhmä ja yhteistyökumppanit olivat uutta.
Sitten oli vuorossa verkostoselvitys ja viimeisimpänä viestintäkampanja. Ensi vuonna ehkä pilotoin työelämän monimuotoisuutta tai pidän luoville aloille verkostotyöpajoja, mikäli ESR suo.
Löysin itseni keskeltä sademetsää.
Kaiken takana on suuri visio, strategia ja uusi rahoitusmalli: johdon powerpointeissa luvataan tuplata tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta parissa vuodessa.
Leijonanosa tässä viidakossa kuuluu tietysti oikeille ammattilaisille, asiantuntijoille, jotka uivat hankehakujen ja byrokratian vesissä päivätöikseen. Tavisopen arkeen hankkeet tuovat parhaimmillaan oppia ja hyötyä – vähintään uusia verkostoja ja tuttavuuksia. (Terkut Hannalle sinne isolle kirkolle!)
Heli Kamaja tekee hankehommia ja opettaa viestintää Lab-ammattikorkeakoulussa