Olen huomannut, että kasvatus- ja ohjausalan opettajan on hyvä olla vähän perillä siitä, mitä juuri peruskoulusta tulleet opiskelijat kuuntelevat kuulokkeistaan.
Saat opiskelijan suun aukeamaan hämmästyksestä tokaisemalla: ”joo, mä myös tykkään Atomirotasta”. Kunhan et erehdy sanomaan rottaa hiireksi.
Ja muista! Cheek on niin last season, mutta Eini on taas in.
Jatkuvan haun ryhmissä ikähaarukka on leveä. Porukassa voi olla niin parikymppisiä kuin viisikymppisiäkin.
Parikymppiset arvostavat tietoa, jonka itsekin bongaavat somesta. Reelsit, Tiktok ja Insta on syytä ottaa todesta. Pelkkä Radio Nova ei enää riitä.
Viisikymppisissä hajonta näkyy. Osa nappaa kiinni somesta kaikilla mausteilla, osa nappaa päänsärkylääkkeen kuullessaan sanan some. Heille etsit sopivan kirjan ja lasin vettä.
Yleisesti aikuisten ryhmä arvostaa viimeisintä tietoa. Viiden vuoden takainen artikkeli ei enää kanna, vaikka se olisi helppo vetäistä mukaan paperisena.
Mene somen syövereihin, kuuntele podcasteja, kysy tekoälyltä viimeisimpiä trendejä, tee Tiktok -video.
TE-palveluiden kautta opiskelemaan tulleita voi olla eri ryhmissä tai heistä voidaan muodostaa oma ryhmänsä. Esimerkiksi sellainen, jossa kenenkään äidinkieli ei ole suomi mutta opetuskieli on.
Tällaisessa joukossa opettaja voi joutua pulaan oma kielensä kanssa. Aika monta kertaa olen todennut, että eivät suomalaisetkaan osaa selittää tai edes ymmärrä kaikkia sanoja.
Matematiikan kokeessa ”lasillinen” herätti hämmennystä. Miten ikkuna tähän liittyy?
Ja jos elämänpiiri on keskellä murrealuetta, selvitettävää riittää.
”Opettaja voisitko kertoa, mitä tarkoitettiin, kun lasta päiväkotiin tuonut äiti sanoi, että teillä on uudet lavittat ja karteekit! Oliko se hyvä asia?”
Olipa kyse nuorisokielestä, murteesta tai ihan vaan hankalasta suomen kielestä, on yksi hyvä keino, jos ei ymmärrä ja ei ehdi tai kehtaa kysyä. Hymyile ja nyökkää. Sillä pääsee pitkälle.