Turun päättäjät esittelivät viime lokakuussa loistoidean: He haluavat ottaa maahanmuuttajataustaisten lasten vanhemmat kouluihin ja päiväkoteihin oppimaan. Näin vanhempien kieli- ja viestintätaidot sekä matemaattiset valmiudet paranevat.
Unohdetaan Ota lapsi mukaan töihin -päivä: se on nyt Ota äiti mukaan päikkyyn, joka päivä!
Opetin aikoinani kotiäitien ryhmässä. Kielenopetuksen aikana heidän lapsiaan hoidettiin naapuriluokassa. Eipä tullut mieleen, että vanhemmat voitaisiin hoitaa lasten ryhmässä. Miten kustannustehokasta!
Myös varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa työskennelleenä en voi kuin ihailla ajatusta.
Isille maistui ruoka, ja hän kävi ihan itse vessassa ja oppi kirjoittamaan nimensä.
Aamulla lapsen ei tarvitse erota vanhemmastaan eteisessä, kun isi tai äiti jääkin heidän luokseen.
Henkilökunnan voimia säästyy, kun vanhemmat hoitavat pienten syöttämiset, pukemiset ja nukutukset. Tilataan petejä, saksia ja muita tarvikkeita aikuisten koossa.
Päivän jälkeen kerrotaan perhettään hakevalle äidille, että isin ja lapsen päivä meni hyvin. Isille maistui ruoka, ja hän kävi ihan itse vessassa ja oppi kirjoittamaan nimensä.
Vasut voi tehdä samalla vaivalla sekä lapselle että aikuiselle. Eskarin lopussa arvioidaan molempien koulukypsyys.
Lasten ei tarvitse oppia suomea, kun he voivat kommunikoida vanhempansa kanssa. Myös vanhemmat säästyvät perinteisen kotoutumiskoulutuksen isoimmalta taakalta, kielen opiskelulta.
Koulussa vanhemmat voivat hoitaa välituntivalvonnat ruokapalkalla. Ammattitaitoinen opettaja korjaa tuplamäärän kokeita samassa ajassa.
Tätä vanhempi–lapsi-kokeilua on toteutettu jo ainakin Espoossa. Kukaan ei tosin ole kertonut, miten on mennyt. Eikös silloin olla hiljaa, jos kaikki sujuu hyvin?
Turustakaan ei ole vähään aikaan kuulunut mitään. Ehkä käynnissä on kohderyhmän tarveharkinta?
Yksi vaara tässä vaanii. Entä jos opettajien jo entisestään helppo työ muuttuu lokoisemmaksi, kun vanhemmat ovat mukana sitä jakamassa?