Ei ole uutinen, että opettajan rooli elää koulutusuudistusten mukana. Oppivelvollisuuden pidennys ei liene poikkeus uudistusten joukossa, mutta siihen, miten se muokkaa opettajien arkea, voi yhä vaikuttaa.
Oppivelvollisuus pitenee 18 ikävuoteen asti ensi vuonna, jos eduskunta hyväksyy lakiesityksen. Samalla toisen asteen koulutus muuttuu maksuttomaksi sen vuoden loppuun, jona täyttää 20.
Suurimmat muutokset ovat materiaalien maksuttomuus ja se, että toisen asteen aloittaa vuodessa noin 2 000 opiskelijaa enemmän kuin ennen. Lisäksi erityisen tuen ja henkilökohtaisen ohjauksen tarve kasvanee, kun yhä kirjavammalle opiskelijajoukolle halutaan tutkinto. Opinto ohjaajia tarvitaan myös aiempaa enemmän.
Erityisasiantuntija Tuomo Laakso OAJ:stä arvioi, että pari ensimmäistä vuotta ratkaisevat, millaiseksi käytännöt muovautuvat.
Vastuu oppimateriaalien hankkimisesta siirtyy opiskelijalta koulutuksen järjestäjälle. Ensimmäisiä hankintoja tehdään ensi keväänä. Laki määrää, että opettajia on kuultava prosessissa.
– Ideat ja havainnot syntyvistä käytännöistä voi esittää omalle luottamusmiehelle, jolla on oikeus neuvotella työnantajan kanssa.
Työnantajan kannattaa siis etsiä luottamusmiehen kanssa toimintamalli, jolla oppimateriaalin laatu ja opettajien pedagoginen vapaus pystytään turvaamaan.
– Se palvelee opiskelijoita ja oppimista, sillä ei toivotut oppimateriaalit heikentäisivät opettajien työmotivaatiota ja jaksamista.
Lisäksi OAJ:n mielestä erityisesti ryhmäkokojen kehitystä on hyvä ihan joka opettajan seurata heti kättelyssä. Samoin sitä, kenelle ja miten ohjaus kohdentuu missäkin oppilaitoksessa sekä riittävätkö rahat ylipäätään opetukseen.
OAJ edellyttää laatukriteerityön aloittamista nyt, kun lukiokoulutuksen laatuun satsataan 15 miljoonaa euroa laadun kehittämisohjelmalla.
Lisää ohjattavia ja tuettavia
Arja Laulainen haluaa lukioihin riittävän pienet ryhmät, kun opiskelijoiden kirjo laajenee. Muuten ei voida enää puhua laadukkaasta opetuksesta.
Fiilis on koko ajan ollut, että oppi- velvollisuusuudistus on tarpeellinen, pohtii historian ja yhteiskuntaopin lehtori Arja Laulainen Porista. Ilman toiseen asteen tutkintoa töitä ei nyky-Suomessa juuri tehdä.
Silti Porin suomalaisen yhteislyseon lukiossa työskentelevä Laulainen jakaa monen kollegansa huolen siitä, miten uudistus on mahdollista toteuttaa kuntien nykyisessä taloustilanteessa.
– On päivänselvää, että aineenopettajalle tulee lisää ohjattavaa ja tuettavaa. Onko sitä huomioitu missään resursseissa? Ei saisi olla vain virkaan kuuluva, laajeneva tehtävä ilman lisäkorvausta. Pitäisi jopa pienentää ryhmäkokoja.
Varsinkin materiaalihankintojen pelätään syövän rahat opetukselta ja tuelta.
– Miten taataan, ettei erikokoisten kuntien ja oppilaitosten välille tule isoja laatueroja?
Ratkaisuksi Laulainen haluaa lukioihin laatukriteerit, jotta opetuksen laatua voisi seurata.
Tehtävä ei saa laajentua ilman korvausta.
Perusopetukseen tulevasta tehostetusta opinto-ohjauksesta Laulainen on innoissaan, koska se voi auttaa nuorta löytämään oman juttunsa. Motivaatio taas auttaa toisella asteella kohti tutkintoa.
Kasi–ysiluokkalaisista 15 prosenttia voi saada 10 lisätuntia ohjausta oman opintopolun löytymiseksi. Jos se ei riitä, ysin jälkeisenä kesänä voi vielä saada 40 lisätuntia.
Laulainen peukuttaa myös ohjauksen korostumista toisella asteella.
– Tieto tuen tarpeesta pitää kulkea, ettei työtä aina tarvitse aloittaa alusta.
Tähän toivottavasti tulee apua siitä, että ensi kertaa opettajat ja rehtorit saavat luvan pyytää opiskelijahuollosta opiskelijoiden tietoja opetuksen järjestämiseksi.
Laulainen jää kaipaamaan lisäpanoksia opetuksen järjestelyihin toisella asteella. Perinteisen tukiopetuksen lisäksi resurssien pitäisi lukioissa riittää esimerkiksi opetuksen eriyttämiseen samanaikaisopetusta hyödyntämällä.
Työ pitää voida tehdä hyvin
Tapio Lindfors toivoo ammatillisen koulutuksen rahoituksen korjaamista, jotta uudistus onnistuu.
Entä jos työtään ei pysty tekemään yhtä hyvin kuin ennen?
Tämä kysymys askarruttaa ammatillista opinto-ohjaajaa Tapio Lindforsia ja montaa muuta ammatillista opettajaa jälleen uuden uudistuksen kynnyksellä.
Lindfors kertoo, miten hänen työpaikallaan Lapin koulutuskeskuksessa Redussa on jo 90-luvulta alkaen etsitty opiskelijoille yksilöllisiä opintopolkuja. Ammatillisen koulutuksen reformi toki lisäsi ohjausta.
Reformi ja koulutusleikkaukset samassa konkurssissa kuitenkin vähensivät opettajien aikaa tehdä yksilöllistä ohjaustyötä luontevasti.
– Toivottavasti sama ei toistu nyt, sillä uudistuksen perusajatukset ovat erittäin hyviä. Tekoja tarvitaan, jotta meillä on jatkossakin ammattitaitoista väkeä, Redun pääluottamusmies Lindfors korostaa.
Hänen mielestään maksuttomuus on laskettu alakanttiin: hän pelkää opetuksen joutuvan leikkurille.
Ei saa syntyä käytäntöjä, jotka eivät palvele ketään.
Opettajan rooli muuttuu Lindforsin mielestä väistämättä: Opettajan antama ohjaus muuttuu oppivelvollisuuden pidentyessä vielä nykyistäkin henkilökohtaisemmaksi. Myös opoja tarvitaan enemmän, ja erityisen tuen tarve kasvaa merkittävästi.
Lindforsia huolettaa, miten tässä kontekstissa on mahdollista rakentaa enää korkeakoulupolkuja amisopiskelijoille.
Hän kiittää, että perusopetukseen tulee arivointikriteerit ja tehostettua opinto-ohjausta.
– Toivon, että oppilaita ei enää siirrettäisi armoperusteisesti toiselle asteelle tai tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen. Tutkintokoulutuksen resurssit ovat liian rajalliset lukutaidon alkeiden opetukseen.
Sekin mietityttää, miten kouluttajat valitaan valmentavaan koulutukseen. Toteutetaanko koulutus kotikunnan lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa vai ulkoistetaanko tehtävä muualle?
– Nyt uudistuksessa mennään kovaa kyytiä. On oltava valppaana, ettei synny käytäntöjä, jotka eivät palvele ketään.
Pedagogista asiantuntemusta vaalittava
Maijumarjut Polvianderin mielestä opettajien on yhteisesti pidettävä huolta, ettei pedagogiikka huku uudistukseen.
Jos uudistus kerran tulee, tehdään siitä paras mahdollinen, kannustaa Maijumarjut Polviander Livia-ammattiopistosta Kaarinasta.
Polviander on ammattillisena erityisopettajana tehnyt vuosikaudet töitä keskeyttämisvaarassa olevien nuorten kanssa.
– Jotkut vain tarvitsevat muita enemmän aikaa viisastua. Olen nähnyt, että työlläni on vaikutusta. Uskon, että on jatkossakin ja että uudistus saadaan toimimaan.
Oppivelvollisuuden pidentäminen tasoittaisi nuorten elämän pomppuja.
– On niitäkin, jotka pärjäävät koulussa ihan hyvin murrosikään asti, mutta sitten suunta katoaa.
Ei opiskelijoita nykyisinkään helpolla oppilaitoksista pois päästetä, mutta reformi vei 1 600 opettajaa Suomen amiksista.
Tämän hallituskauden ajaksi saadaan 1 000 opettajaa tai opoa lisää paikkaavalla rahoituksella.
– Toivottavasti lisäyksestä tulee pysyvä, tarvetta todella on.
Pitää nähdä uudistuksen mahdollisuudet.
Murhetta aiheuttaa se, jos opettajien tehtäviä valuu uudistuksessa muihin ammattiryhmiin, kuten ohjaajille. Tai jos lisätehtäviä tulee samoilla tuntimäärillä.
– Talous ei saa johtaa pedagogiikkaa. Se olisi kohtuutonta. Opettajien pedagogista asiantuntemusta ei saa hukata.
Edunvalvonnassa pitää vahtia, että rahoitus kohdentuu opetukseen, ohjaukseen ja tukeen, eikä pelkkiin oppimateraaleihin ja koulumatkoihin, Polviander sanoo.
– Lisäksi tukiopetuksesta pitäisi säätää. Se on sekä oikeus, mutta velvoittaisi myös opiskelijaa edistämään opintojaan.
OAJ:n Varsinais-Suomen alueasiamiehenäkin työskentelevä Polviander muistuttaa kuitenkin, ettei suuri muutos koskaan asetu hetkessä.
– Jollain on lähdettävä liikkeelle. Nyt tarvitaan pitkäjänteistä työtä nähdä uudistuksen mahdollisuudet. Kyllä tämä oikein tehtynä lopulta säästää yhteiskunnan rahaa ja tuo yksilölle hyvinvointia.
Tutustu myös: