Ope suosittelee: Naisten sarjakuvataidetta ja haikurunoja

Tästä opin
Luen paljon
sarjakuvia ja olen aikoinaan tehnytkin niitä. Nykyisessä työssäni erityislasten ja heidän perheidensä parissa nousee esiin se, että kun asioista puhuu, toipuminen voi olla lähellä. Tämän sarjakuva-albumin tekijä on ollut kesätöissä psykiatrisessa sairaalassa. Hänen 12 sarjakuvanovelliaan ovat helppolukuisia, ja niiden taustalla on todellisia henkilöitä.
Albumi murtaa ennakkoluuloja. Se kertoo siitä, miten kuka vain voi sairastua psyykkisesti ja toipua.
Viivi Rantanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta. Suuri Kurpitsa 2020.

 

Tähän haluan tarttua
Olen erityisen
kiinnostunut naisten tekemistä sarjakuvista. Tykästyin tämän suomalaisen sarjakuvataiteilijan ensimmäiseen albumiin Hauho. Se perustuu hänen lapsuusmuistoihinsa.
Uusi albumi kertoo vuodesta 2015, jolloin Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita. Kustantajan esittelyn mukaan taiteilija kuvaa vähäeleisesti suuria tunteita, joita vastaanottokeskuksen asukkaat kokevat – epätoivoa, pelkoa ja surua.
Suvi Ermilä: Vastaanottokeskus. Suuri Kurpitsa 2021.

 

Tästä innostun
Kuvittajana
ja lastenkirjailijana tunnetulta Sanna Pelliccionilta ilmestyi viime vuonna hänen itsensä kuvittama kokoelma haikurunoja.
Japanilaiseen perinteeseen pohjaavat, 17 tavun mittaiset haikut ovat kuin ohikiitäviä hetkiä, jotka voi nopeasti ottaa haltuun. Lyhyet tekstit sopivat tähän elämäntilanteeseeni, kun olen töissä ja teen samalla kasvatustieteen maisteriopintoja. Olen seurannut kirjailija-kuvittajan vaiheita, koska hän on kotoisin Oulusta kuten minäkin.
Sanna Pelliccioni: Haikuja räjähtäville sydämille. S&S 2020.

 

Vinkit antoi Medifamiliassa työskentelevä varhaiskasvatuksen opettaja, erityisopettaja ja taideterapeutti Virpi Väisänen Oulusta. Häntä inspiroi yhdessä tekeminen ja kokeminen, kuten maalaaminen ystäväporukassa ja taidefestarielämykset lastenlasten kanssa.