Koulukelauksia: Yhteisöllisyys teki koulusta kivan

”Tämä on suuri vääryys!”

Joukko helsinkiläisen Oulunkylän yhteiskoulun oppilaita itkee ruokalassa joulujuhlan jälkeen surkeita matikan arvosanojaan.

He ovat juuri antaneet kaikkensa joulunäytelmässä, ja näin siitä palkitaan! Kikka Pohjaväre itkee mukana.

– Sisuunnuin viitosesta niin, että keväällä se nousi seiskaksi, hän muistelee.

Kikka oli keskiverto oppilas. Kouluaika oli hänestä kivaa, mutta enemmänkin rakkaan harrastuksen ja yhteisöllisyyden takia.

– Heti yhteiskoulun alussa pääsin näytelmäkerhoon. Luokkakaverini Kati Outinen sanoi: ”Siellä on kivaa, tuu säkin!”

Näytelmäkerhoa – näyttistä – ja puhetaidon kerhoa veti äidinkielenopettaja Ilmo ”Nuksu” Nukarinen. Juuri Nukarisen ansiosta puheilmaisu- ja näyttämöharrastus kukoistivat. Koulu myös soi aamusta iltaan, koska musiikinopettaja Klaus Järvinen oli käynnistänyt Pop & jazz -opiston.

– Nuksu jätti vaikuttavimman jäljen, koska hän oli mukana vapaa-aikanakin. Treenasimme illat teatteria. Käsikirjoitimme näytelmiä. Nuksu jalosti luovuuttamme.

Koulu osasi yhdistää opettajien ja oppilaiden voimat. Keskiaikaan liittyvää näytelmää säesti barokkiyhtye, nuorisonäytelmää rokkibändi. Lavasteita rakennettiin kuvistunneilla.

Näytelmäkerhosta seurasi vain hyvää: 17-vuotias Kikka päätyi Oulunkylän lukiosta juontamaan miljoonayleisön saanutta Nuorten sävellahjaa. Tie vei toimittajaksi radioon ja televisioon sekä journalistiikan lehtoriksi.

Kikka toivoo, että tulevaisuuden koulu satsaisi erityisesti luovuuteen ja yhteisöllisyyteen.

– Nykykoululaiset ratkaisevat meidän jälkeemme maailman suuria ongelmia. Se vaatii luovaa ajattelua ja uusia tapoja katsoa laatikon ulkopuolelle. Yhdessä syntyy paljon enemmän kuin yksin puurtaen.

Siinä teatteri on Kikan mielestä erittäin hyvä väline.

Sitä paitsi, koulu on ainutlaatuinen paikka opetella yhteistyötä toisenlaisten ihmisten kanssa kuin itse on, hän lisää.