Mun juttu: Vapaaehtoisena vesillä

Mikkelin järvipelastajien joukossa kaikki saavat opetella tekemään kaikkea. Katja Valtoselle ”jäpeily” on mitä parhainta vastapainoa työlle.

Pääsisinpä joskus kyytiin, mietti Katja Valtonen jo parikymmentä vuotta sitten katsellessaan järvipelastajien partiovenettä. Hän oli tuolloin Sulkavan suursouduissa ensiavun talkoolaisena.

Nykyään haaveiden veneen kyyti on Valtoselle jo tuttua. Järvipelastajana hän saa myös ohjata alusta.

Nykyiseen tilanteeseen pääseminen vaati kuitenkin loikkaa epämukavuusalueelle. Ennen järvipelastajaksi kouluttautumista Valtonen oli soudellut soutuveneellä ja pelännyt joutuessaan moottoriveneen kyytiin.

– Uida osasin järvipelastajan hommaan vaadittavat parisataa metriä. Sukeltaminen oli suuri haaste.

 

Reilu vuosi sitten kiinnostus voitti epämukavuuden tunteen. Kun rohkeutta perehdytyskurssille osallistumiseen löytyi, Valtonen huomasi pian olevansa aktiivisesti mukana Mikkelin järvipelastajien toiminnassa.

Nykyisin vesille lähtö on Valtosesta jo mukavaa eikä aiheuta suurempia sydämentykytyksiä.

– Vaikka minut on nostettu harjoittelijasta kansimieheksi, olen mieleltäni edelleen harjoittelija.

 

Valtonen työskentelee Etelä-Savon ammattiopistossa perustason ensihoidon vastuuopettajana. “Jäpeily” on hänelle mitä parhainta vastapainoa työlle.

– Lenkillä miettisin herkästi työasioita. Veneellä ja harjoituksissa meillä jokaisella on tietty osa-alue hoidettavana ja työnkuvat ovat selkeät. Siellä ei ehdi miettiä muuta.

Työssään Valtonen pyrkii kiinnittämään huomiota paitsi omaan myös opiskelijoiden hyvinvointiin ja jaksamiseen. Jos ei ole kunnossa, ei pysty oppimaan.

– Olemme tehneet neljänä vuotena opiskelijoiden kanssa retken Saimaalle. Siellä opitaan, miten pelastustoimi, ensihoito ja järvipelastajat liittyvät toisiinsa.

Eri-ikäiset järvipelastajat opettelevat asioita paitsi teoriassa, myös tekemällä paljon. Siitä löytyy yhtymäkohta Valtosen mukaan ensihoidon oppimiseen.

– Ensin opetellaan, sitten harjoitellaan ja lopulta osataan.

 

Järvipelastajia koulutetaan Suomen meripelastusseuran kursseilla ja harjoitusilloissa, joita Mikkelin järvipelastajilla on kerran viikossa avovesikaudella Anttolan alueella. Talvella opiskellaan teoriaa.

Koulutetut vapaaehtoiset osallistuvat avovesikauden aikana erilaisiin etsintä-, pelastus- ja avustustehtäviin.

– Suurin osa tehtävistä on kiireettömiä. Niissä veneen matka on keskeytynyt teknisen vian vuoksi. Tuolloin asiakas ja hänen veneensä hinataan lähimpään paikkaan, jossa vene voidaan korjata.

Mikkelin järvipelastajilla on yhteistyösopimus Etelä-Savon pelastuslaitoksen kanssa. Tarvittaessa järvipelastajat hälytetään apuun esimerkiksi maastopaloihin tai vesiliikenneonnettomuuksiin.

 

Katja Valtonen kertoo oppineensa harrastuksen parissa muun muassa veneiden käsittelyä, navigointia, solmujen tekoja, alusten hinaamista, palopaikalla toimimista, vesiliikennesääntöjä ja viestiliikenteen hoitamista.

– Vaativin paikka itselleni tähän mennessä on ollut pelastuspuvussa uiminen, mutta pikkuhiljaa olen oppinut luottamaan pukuun.

Lisää opittavaa ja omien rajojen hakemista tulee eteen koko ajan, sillä ideana on, että kaikki saavat opetella tekemään kaikkea.

– Itsensä ylittämisen ja siihen liittyvän voimaannuttavan tunteen lisäksi olen saanut ympärilleni uusia huipputyyppejä.

 

Katja Valtonen

  • Perustason ensihoidon vastuuopettaja Etelä-Savon ammattiopistossa Mikkelissä.
  • Asuu perheensä kanssa Puumalassa.
  • Askartelee koruja oman Kava Desing -yrityksen nimissä.