Kun Satu Leskinen-Hyppönen oli pikkutyttö, hän pyöräili usein kedolle poimimaan orvokkeja ja päivänkakkaroita. Rakkaus kukkiin alkoi kai jo silloin, Satu miettii.
Nyt Satun puutarha on täynnä kukkia. Jossain vaiheessa hän yritti laskea kaikki lajikkeet. Päästyään 250:een hän luovutti.
Puutarhassa kukkii ruusuja, pioneja, angervoja, esikoita, tädykkeitä. Mutta on siellä myös kärhöjä ja köynnöksiä, puita ja pensaita.
Näin syksyllä Satu haalii puutarhaansa hortensioita. Niihin hän rakastui Cornwallissa, jossa hän oli pari päivää floristi Susanne Hatwoodin opissa perehtymässä kimpuntekoon.
Satun puutarha Lappeenrannassa elää keväästä myöhäiseen syksyyn.
– Ruusuthan porskuttavat pakkasiin asti, Sammonlahden koulun ruotsinopettaja muistuttaa.
Kuin tyhjä canvas taiteilijalle. Näin Satu kuvailee puutarhaansa.
– Taiteilija tarttuu pensseliin, minä kuokkaan. Puutarhassa pääsen toteuttamaan itseäni. Voin luoda sinne mitä vain.
Satu rakentaa unelmiensa romanttista puutarhaa. Liki jokainen sentti 1 660 neliön pihasta on täyttynyt istutuksista, poluista ja rakennelmista. Kaarikäytävän inspiraationa on taidemaalari Claude Monet´n puutarha. Wienin Schönbrunnin puisto toi idean ”pusukujaan”.
Myös muuri löytyy, sillä Satun mukaan sellainen kuuluu romanttiseen puutarhaan ehdottomasti.
Viime kesänä Satu sai vision. Pahimmilla helteillä hän kaivoi miehensä ja poikansa kanssa marjapensaat ja nurmikon pois ja rakensi tilalle ruusutarhan.
– Teimme tilaa kauneudelle.
Satu on päättänyt jatkossa keskittyä erityisesti pioneihin, ruusuihin ja hortensioihin, joten todennäköisesti moni muukin istutus saa vielä lähtökäskyn.
– Puutarhahan ei ole koskaan valmis, hän hymähtää.
Satun Kukkaiselämää-blogi on äänestetty kolmesti Suomen suosituimmaksi puutarhablogiksi. Siitä on versonut sivutoiminen yritys, johon kuuluu verkkokauppa ja pihapuoti.
Puutarha on vienyt Satun mukanaan niin, että muutama vuosi sitten hän opiskeli puutarhuriksi työnsä ohessa.
Satu opettaa ruotsia yläkoulussa. Hän rakastaa opettamista ja murrosikäisten kanssa työskentelemistä. Sen sijaan hän ei innostu kaikesta muusta, mitä opettajan työhön kuuluu, kuten kehittämisestä ja projekteista.
– Tyylini opettaa on kuluttava. Annan luokassa kaikkeni. Meille on tulossa uusi moderni koulu, ja olen sanonut, että jos en saa luokkaani seiniä, vieterini ei kestä. Puutarha onkin suunnitemani B.
Syksyisin, haravoinnin ja perennojen leikkausurakan jälkeen, Satu miettii, miksi ihmeessä hän on ryhtynyt moiseen. Puutarhanhoito on rankkaa ja sitovaa. Mennyt kuiva kesä tarkoitti myös sitä, että kasveja piti kastella joka ilta kaksi tuntia.
Mutta samalla puutarha tuo valtavasti onnistumisen iloa ja kauneutta elämään.
– Puutarha on tuuletuspaikkani.
Palkinto kovasta työstä ovat vaikkapa pionit, jotka puhkeavat kukkaan juhannuksen tienoilla.
– Ne ovat niin romanttisia – näyttäviä puutarhan kuningattaria, jotka tuoksuvat kuin parfyymi.
Mutta mitä tekee puutarhuri talvella? Selaa siemenluetteloita ja haaveilee. Ja kun kevättalven aurinko tuo lupauksen keväästä, hän heittää tuhkaa lumelle, jotta se sulaisi nopeammin.
Satu Leskinen-Hyppönen
- 53-vuotias ruotsinopettaja lappeenrantalaisessa Sammonlahden koulussa.
- Kun ei hoida puutarhaa, ulkoiluttaa perheen kultaistanoutajaa Morttia, kirjoittaa blogia, ylläpitää verkkokauppaa, tekee käsitöitä ja ”väkertää eri projekteja”.