Turvallisuus on ollut päivän sana jo usean vuoden ajan. Kärkeen se nousi viimeistään silloin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan Etelä-Suomen koululaisten hiihtoloman aikaan vuonna 2022.
Poliitikkojen ja viranomaisten puheisiin on juurtunut myös termi kokonaisturvallisuus. Mutta moniko muistaa korostaa, että kasvatus ja koulutus ovat kokonaisturvallisuudessa aivan keskeisessä asemassa?
Ainakin Hanna Smith muistaa. Hän on Vaasan yliopiston resilienssitutkimuksen työelämäprofessori.
– Mitä enemmän tiedämme ja mitä kriittisemmin osaamme ajatella, sen vähemmän ulkopuolisilla on mahdollisuuksia vaikuttaa meihin, hän sanoo.
Tieto suojaa esimerkiksi hybridiuhalta, jota Smith pitää ajankohtaisena. Hybridiuhka on pahantahtoista ulkoista vaikuttamista, jolla valtiollinen tai ei-valtiollinen toimija pyrkii vaikuttamaan kohteena olevaan maahan esimerkiksi herättämällä kansalaisissa epävarmuutta ja epätietoisuutta.
Koulutuksen puolesta puhuu myös turvallisuuskomitean pääsihteeri Petteri Korvala. Hän korostaa koulutuksen turvallisuusvaikutuksista puhuessaan sitä, miten tärkeää laaja yleissivistys on.
Yleissivistys katkoo siipiä pahantahtoisilta vaikuttamisyrityksiltä ja vie terää ääriajattelulta. Kun ymmärtää yhteiskunnan toimintaa, käsittää, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Ymmärrys lisää myös luottamusta yhteiskuntaan.
Kasvattajien ja opettajien työ luo kokonaisturvallisuutta tavallaan sivutuotteena.
Erilaiset tiedot ja taidot, ylipäätään laaja yleissivistys, ovat olennaisia paitsi kunkin elämässä pärjäämiselle myös yleiselle turvallisuudelle.
Kun on tietoa, disinformaatio ei mene läpi, Smith sanoo.
– Lisäksi tarvitaan tietoa median rakenteista ja toiminnasta. Tai siitä, ketkä omistavat somejättejä, mihin maihin ne linkittyvät, hän listaa merkittäviä näkökulmia.
Digitaidot sivuavat medialukutaitoa. Tietoturva ja netin huijausyritysten tunnistaminen ovat nykyään kansalaistaitoja. Tekoälyllä tehtyjä videoita ja kuvia on jo vaikea erottaa aidoista.
Sosiaalisessa mediassa leimakirveet lentelevät ja tekoälyllä saa presidentinkin sanomaan kummia.
Voisi kuvitella, että yhteiskuntaopin tunnit olisivat vastalääkettä yhteiskunnan polarisaatiolle. Että opettajan ohjauksessa käydyt asialliset keskustelut mielipiteitä jakavista teemoista kuten maahanmuutosta tai ilmastokriisistä auttaisivat ymmärtämään toista.
Totuus on toinen, kertoo Porin lukion historian ja yhteiskuntaopin opettaja Heikki Honkanen. Lukiolaiset ovat nykyisin hyvin arkoja esittämään omia mielipiteitään.
– Isossa lukiossa opiskelijat eivät tunne toisiaan ja arkailevat. Toisaalta monet nuoret eivät lue sanomalehtiä tai katso uutisia, jolloin heidän tietopohjansakin on aika heppoinen. Kun ei tiedä, ei ole mielipiteitäkään.
Honkanen pitää historiaa ennen muuta empatiaa lisäävänä oppiaineena. Nykyopetus tarkastelee tapahtumia monesta näkökulmasta ja avaa menneisyyden ihmisten tarinoita ja motiiveja.
Suomen sisällissota on hyvä esimerkki historiallisesta tapahtumasta, jota on aikanaan tulkittu ja selitetty monella eri tavalla. Historian tunnilla voi eläytyä punaisen, valkoisen ja sodan ulkopuolelle jättäytyneen tarinoihin.
Historian taju on hyvä suoja, Hanna Smith komppaa.
– Maailmalla menneisyyttä voidaan vääristellä. Kun osaa liittää nykypäivän tapahtumia historiaan, ei ole niin vietävissä. Ehkä historian avulla voi myös välttää tulevaisuuden virheitä.
Toisaalta kaikki oppiaineet liikunnasta kieliin ja matematiikkaan rakentavat kokonaisturvallisuutta.
Liikunta lisää hyvinvointia ja fyysistä toimintakykyä, kielet auttavat ymmärtämään vieraita kulttuureja ja luonnontieteet ovat innovaatioiden lähde, Smith poimii esimerkkejä.
Hänen mukaansa suomalaisen koulujärjestelmän vahvuus on ollut pitkään se, että lähes kaikki ovat saaneet koulusta verrattain hyvät perustiedot.
Olemme pärjänneet Pisa-testeissä tasalaatuisuudella. Heikosti osaavia ja huippuja on ollut vähän, mutta valtaosa yhdeksäsluokkalaisista on selviytynyt testeistä kohtuullisen hyvin.
Yleissivistys katkoo siipiä vaikuttamisyrityksiltä ja vie terää ääriajattelulta.
Tämän päivän lukiolaiset ovat nähneet pandemian, sodan Ukrainassa, palvelunestohyökkäyksiä ja energiakriisin. He ovat joutuneet todistamaan myös sitä, miten demokratia ja oikeusvaltio horjuvat niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.
Nykyisenlaisessa maailmanpolitiikan turbulenssissa historian ja yhteiskuntaopin opettajan tietämykselle on luokassa kysyntää.
Kun opettaja opettaa turvallisuuteen liittyviä asioita, hän voi viitata jatkuvasti elävän elämän tuoreisiin tapahtumiin, Heikki Honkanen pohtii.
Lukiolaiset saavatkin yhteiskuntaopissa rautaisannoksen tietoa turvallisuudesta. On maanpuolustusta, sisäistä turvallisuutta, ilmastonmuutosta ja luontokatoa.
Yhteiskuntaoppi tutustuttaa myös osallisuuteen, jokaisen omiin vaikutusmahdollisuuksiin sekä oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Oikeusvaltioperiaate, demokratia, yhteistoiminta, yksilölähtöisyys, osallistavuus ja avoimuus, turvallisuuskomitean Petteri Korvala listaa kokonaisturvallisuuden periaatteita.
Sangen moni suomalainen jakaa samat arvot. Moni niistä löytyy myös sanahaulla perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista.
– Kyllä arvot yhdistävät. Samoin kuin suomalainen selviytymisen historia ja kansallinen kulttuuri, kansainvälisyydellä höystettynä, Honkanen sanoo.
Nykyinen maailmanpoliittinen tilanne alleviivaa sitä, että oikeusvaltioperiaatteen tai demokratian kaltaiset arvot eivät ole itsestäänselvyyksiä. Niiden eteen pitää tehdä jatkuvasti töitä.
Yhteisiksi koetut arvot liittyvät maanpuolustustahtoon. Tahto riippuu paljolti siitä, ovatko yhteiskunta ja sen arvot puolustamisen väärtejä.
Suomalaisten maanpuolustustahto on kansainvälisesti vertaillen huippuluokkaa, vaikka se onkin laskenut hienoisesti. Viime vuonna maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyyn vastanneista 78 prosenttia ajatteli, että suomalaisten pitäisi puolustautua aseellisesti, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta.
Hanna Smith selittää kovaa tasoa peruskoululla ja yleisellä asevelvollisuudella.
– Molemmat luovat sellaista henkeä, että tämä on meidän yhteisö, täällä meidän on hyvä olla ja tätä me haluamme puolustaa.
Maanpuolustustahto on hänen mukaansa yhteisöllisyyden ja toimivan yhteiskunnan kylkiäinen.
Honkanenkin ajattelee, että koulu kasvattaa maanpuolustustahtoa sitä erityisesti tavoittelematta.
– En usko, että meillä toimisi maanpuolustushengen tarkoituksellinen opettaminen ja alleviivaaminen. Virossahan on lukioissa jonkinlaisia maanpuolustuskursseja. Suomalaiseen kulttuuriin ne eivät oikein sovi.
Viime aikoina koulutuksesta on leikattu suuria summia. Toisaalta puolustukseen ollaan satsaamassa koko ajan lisää.
OAJ:n puheenjohtajan Katarina Murron mielestä kasvatus ja koulutus eivät nouse turvallisuuspuheessa riittävästi esiin.
Hän muistuttaa, että laadukas opetus ja koulutus luovat pohjaa kaikelle sisäiselle ja ulkoiselle turvallisuudelle. Koko koulutusketju varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin tukee kokonaisturvallisuutta.
– Siksi riittävä rahoitus ja resurssit pitää varmistaa kaikissa koulutusmuodoissa. On myös syytä muistaa, että ilman koulutettuja opettajia meillä ei ole ylipäänsä koulutusta.
Rahanjaossa puolustuksen ja koulutuksen ei pitäisi olla vastakkain. Tavoite on yhteinen: yhteiskuntavastuuta tuntevien kansalaisten kasvattaminen ja suomalaisen yhteiskunnan vaaliminen.
Naton asettamien tavoitteiden mukaan jäsenmaiden pitää tulevaisuudessa nostaa puolustusmenonsa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteestaan. Tästä puolitoista prosenttia saa ohjata varsinaisten sotilasmenojen sijaan puolustukseen liittyviin kuluihin.
Puolentoista prosentin potista saattaisi olla mahdollista ohjata rahoitusta koulutukseen ainakin epäsuorasti, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Joel Linnainmäki arvioi.
Rahaa voisi kohdentaa vaikkapa medialukutaitoon ja vihamielisen disinformaation tunnistamiseen tai asiantuntijoiden kouluttamiseen kansallista turvallisuutta ja puolustusteollisuuden kykyä kasvattaville aloille.
Yksi harkittava kysymys on myös asepalveluksen kansantaloudelle tuottama vaihtoehtoiskustannus, kun nuoret ovat poissa koulunpenkiltä ja työelämästä palvelun ajan.
– Voisiko näitä kustannuksia ottaa huomioon tuossa puolentoista prosentin menotavoitteessa? Linnainmäki pohtii
OAJ:n Murto painottaa, että vaikka Suomen taloustilanne on nyt tiukka, ei koulutuksesta leikkaaminen ole ratkaisu. Vyön tiukennus veisi tilannetta vain entistä huonompaan suuntaan.
– Raudasta ei ole hyötyä, jos sitä ei osata käyttää tai jos puolustuksella ei ole kansan tukea, säestää työelämäprofessori Hanna Smith.
Kasvatus ja koulutus rakentaa kokonaisturvallisuutta myös lujittamalla suomalaisten henkistä kriisinkestävyyttä.
Henkisen kriisinkestävyyden voisi ehkä tiivistää sanaan sisu. Kyse on siitä, että yhteiskunta tai yksilö sietää häiriöiden ja kriisien tuomia vaikeuksia ja säilyttää toimintakykynsä. Henkinen kriisinkestävyys myös nopeuttaa vaikeuksista toipumista.
Konkreettisimmillaan kyse on esimerkiksi koulukiusaamiseen puuttumisesta. Jokaisen pitää voida tuntea olevansa osa yhteisöä.
Yhteisöllisyys on ollut Suomen perinteinen vahvuus. Ja sen ylläpitämisessä koulut ovat olleet tärkeitä.
– Koulun kautta kaikki tunsivat toisensa, vanhemmatkin tutustuivat keskenään. Nyt olemme hukkaamassa tämän, kun pieniä kouluja on lakkautettu ja lapsia on siirretty keskusten isoihin kouluihin, Smith sanoo.
Erityisesti hädän hetkellä konkretisoituu, miten suuri merkitys päiväkodeilla ja kouluilla on kriisinkestävyydessä. Kun pandemia koettelee tai yhteiskunnassa häilyy väkivallan uhka, koulu edustaa turvaa ja pysyvyyttä.
Turvallisuuskomitean Korvalan mielestä Ukrainankin esimerkki on osoittanut, että ihmiset jaksavat kriisiä paremmin, kun arki rullaa niin normaalisti kuin on mahdollista.
Arjen turvaaminen vaatii suunnittelua ja varautumista jo silloin, kun kaikki on vielä hyvin.
Heikki Honkasen mielestä opettajan olennainen tehtävä on hälventää nuorten pelkoja.
– Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Suomen Nato-jäsenyyden hakeminen oli ehkä urani dramaattisin hetki. Silloin huomasi koulun käytävilläkin, miten huolestunut tunnelma oli. Siinä piti vain pitää pää kylmänä ja rauhoitella opiskelijoita.
Joskus pelot ovat kummunneet ihan kotinurkilta. 2000-luvun alun kouluampumistapausten jälkeen koputus oveen sai Honkasen luokan hätkähtämään ja pohtimaan, voiko ovea avata.
Nato-rahapottia olisi ehkä mahdollista ohjata koulutukseen.
Korkeakouluilla on oma tehtävänsä kokonaisturvallisuuden rakentamisessa. Ne kouluttavat osaajia turvallisuuden kannalta tärkeille aloille. Pelastajat, lääkärit ja vaikkapa ympäristö- ja tietoturva-asiantuntijat ovat osa huoltovarmuutta.
Turvallisuus näkyy nyt aiempaa enemmän myös yksittäisissä koulutusohjelmissa ja kursseissa.
Savonia-ammattikorkeakoulussa alkaa ensi vuonna kokonaisturvallisuuden koulutusohjelma. Tampereen yliopistossa on Security Governance -maisteriohjelma.
– Ja sitten on vielä tutkimus. Korkeakoulut tuottavat tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi. Niissä syntyy innovaatioita, jotka vahvistavat kriisin- kestävyyttä eri tavoin, Korvala sanoo.
Katarina Murto muistuttaa, että ilman koulutusta Suomella ei olisi eri alojen ammattilaisia, ei julkisia eikä yksityisiä palveluita, ei teollisuutta, ei nykyisenlaista kulttuuria ja hyvinvointiyhteiskuntaa.
– Yhteiskuntamme on rakennettu panostamalla koulutukseen, ja näin sen tulee olla jatkossakin.
Osin koulutuksen ansiosta meillä ylipäätään on yhteiskunta, jota voi kehittää, turvata ja puolustaa.
Koulutuksen ansiosta myös ymmärrämme, että näin on.
Juttua varten on haastateltu myös Hämeen ammattikorkeakoulun vararehtoria Heidi Ahokallio-Leppälää.