1. Kuinka moni opetusalalla työskentelevä kärsii huonosta sisäilmasta työpaikalla?
OAJ teetti vuonna 2017 Turun yliopistolla sisäilmatutkimuksen, johon vastasi lähes 5 000 opettajaa. Heistä 85 prosenttia ilmoitti, että omalla työpaikalla on jonkinlaisia sisäilmaongelmia.
Huonoiten opettajat voivat 1960–80-luvuilla rakennetuissa kouluissa ja päiväkodeissa, joista suurin osa on kuntien omistamia.
Finterveys 2017 -tutkimuksen mukaan suomalaisista naisista 20 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia on kokenut sisäilman aiheuttaneen oireita työpaikalla. Nämä luvut kertovat koko suomalaisesta työelämästä. Suomessa työllisiä on kaikkiaan noin 2,5 miljoonaa, ja kunta-alalla työskentelee 421 000 henkilöä.
2. Miten rakennuksia on kunnostettu?
Korjauksiin on käytetty miljoonia euroja. Remontit ovat kuitenkin olleet usein pinta- ja osakorjauksia, ne on tehty puutteellisin tiedoin tai niissä on laatuongelmia.
Ongelman selättämisessä ollaan vasta alussa. Viime vuoden lopussa tehdyssä Kuntien rakennuskannan kehitys- ja säästöpotentiaali -hankkeen kyselyssä yli puolet kunnista ilmoitti sisäilmaongelmien olevan ratkaisematta.
Vieläkin tulee vastaan tilanteita, joissa kiinteistön omistaja ei ole halukas saamaan tietoa rakennuksen kunnosta, johto viivyttelee korjauksia tai työterveyshuolto ei tee sitä mitä pitäisi. Ongelmia pallotellaan toimijalta toiselle, aikaa tärvääntyy ja opettajat joutuvat uhreiksi.
3. Mikä asia on erityisen huonolla tolalla?
Sisäilmasairaiden heikko sosiaali- ja vakuutusturva.
Kela lopettaa sairauspäivärahan maksamisen 60 päivän jälkeen, mutta sisäilmasairauteen liittyvät prosessit ovat usein pitkiä. Rakennuksen kunnon selvittämiseen ja korjauksiin saattaa kulua jopa useita vuosia.
4. Miten sosiaaliturvaa pitäisi parantaa?
Jos väistötiloja ei löydy, sisäilmasairastuneen opettajan toimeentulo pitää turvata siksi aikaa, kun rakennusta korjataan tai rakennetaan uutta.
Suurin osa sisäilmasairastuneista todetaan työkykyarvioinneissa työkykyisiksi, jolloin kyse ei ole työkyvyttömyydestä vaan työpaikkakyvyttömyydestä. OAJ onkin ehdottanut, että työpaikkakyvyttömyys pitäisi määritellä ja huomioida sosiaaliturvassa. Sairastuneille pitää kehittää tukea myös mahdolliseen työpaikan vaihdokseen.
5. Onko ammattitauti-diagnoosin saaminen sisäilmasairauden perusteella helpottunut?
Ei ole. Tällä hetkellä ammattitautidiagnoosin voi saada ainoastaan työssä syntyvästä astmasta. Ammattitautipäätöksen saa vain 10–15 prosenttia sisäilmasairaista.
Epäpuhdas sisäilma aiheuttaa laajan kirjon oireita aina poskiontelo- ja keuhkoputken- tulehduksista iho- ja neurologisiin oireiluihin. Astman lisäksi muutkin sisäilmasairaudet pitää hyväksyä työperäisiksi sairauksiksi, jos ne johtuvat työpaikasta.
Ammattitautidiagnoosi helpottaa sairastuneen taloudellista tilannetta, sillä työnantajan vakuutuksesta korvataan sairauspoissaolopäiviä sekä lääkäri- ja lääkekuluja. On kuitenkin tärkeää, että opettaja pääsee palaamaan työhön mahdollisimman pian, koska sosiaaliturva on aina heikompi kuin palkka.
6. Missä asioissa on päästy eteenpäin?
Viime vuonna alkoi kymmenen vuotta kestävä Terveet tilat 2028 -toimintaohjelma, jolta me OAJ:ssä odotamme paljon. Tavoitteena on vähentää sisäilmaongelmista kärsivien määrää, saada tilat pysyvästi kuntoon ja tehostaa sisäilmasta oireilevien hoitoa ja kuntoutusta.
Kymmenvuotisen ohjelmakauden aikana pyritään vakiinnuttamaan kiinteistönpitoon toimintatapa, jossa rakennusten kunto, käyttötarkoitukseensa sopivuus ja käyttäjien kokemukset tarkistetaan ja arvioidaan säännöllisesti. Uuden toimintatavan pitäisi parantaa esimerkiksi monien päiväkotien ja koulujen sisäilmatilannetta.
7. Mitä muita hankkeita on meneillään sisäilmaongelman selättämiseksi?
Terveet tilat 2018–2028 on sateenvarjohanke, jonka alla ja rinnalla on myös muita hankkeita.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen sisäilma- ja terveysohjelma hakee kuntien parhaiden käytäntöjen ja kansainvälisten vertailujen kautta ideoita siihen, miten asioihin voi tehokkaimmin vaikuttaa.
Turun yliopiston toteuttama Satakunta-hanke yrittää saada mahdollisimman paljon kuntia ja kuntayhtymiä mukaan sisäilmaongelman ratkaisuun. Apua tarjotaan esimerkiksi oikeiden korjausmenetelmien ja rakennusmateriaalien valintaan.
8. Kenellä on vastuu, jos kouluväki oireilee, mutta tilojen korjaukseen ei ryhdytä tai korjaus menee pieleen?
Vastuu on koulutuksen ja kasvatuksen järjestäjällä ja työnantajalla sekä rakennuttajalla ja pääurakoitsijalla.
Koulussa rehtori vastaa siitä, että työ- ja oppimisympäristö on turvallinen ja terveellinen. Rehtorin asema on kuitenkin ongelmallinen, koska hänellä ei ole valtuuksia hankkia kouluun esimerkiksi peruskorjausta. Hänen pitää viestittää sisäilmaongelmasta viiveettä isännöitsijälle, kiinteistöhuollolle ja omalle esimiehelle sekä selvittää työterveyshuollon ja kouluterveydenhuollon apua käyttäen oireilevien määrää ja ongelman vakavuutta.
Ongelmana on vielä se, että rakentamisen laadulle ei ole olemassa ostajan suojaa. Jos opetustoimi ei hoida tehtäviään, asiasta voi kannella aluehallintovirastoon. Kun rakentamisen laadussa on puutteita, ei ole viranomaista, jolle niistä voisi kannella. Rakentamisen aikaista valvontaa tekee rakennusvalvonta.
9. Mitä OAJ on tehnyt opettajien auttamiseksi?
Olemme neuvoneet jäsenistöä ja kouluttaneet työsuojeluvaltuutettuja ja luottamusmiehiä tukemaan sisäilmasairaita sekä selvittämään ja ratkaisemaan sisäilmaongelmia yhteistoiminnassa.
OAJ vaikuttaa päättäjiin esimerkiksi antamalla opetustilojen rakentamiseen liittyviä lausuntoja.
OAJ on vienyt oikeuteen muun muassa tapauksen, jossa sisäilmasta sairastunut aineenopettaja siirrettiin huonommin palkattuun tehtävään. Turun hallinto-oikeus totesi siirron laittomaksi.
Toisessa tapauksessa korkein hallinto-oikeus totesi, että kunnasta irtisanotulle luokanopettajalle tuli palauttaa virka sekä maksaa palkka viivästyskorkoineen myös virasta pidättämisajalta. Opettajalla oli ammattitautipäätös.
10. Kuinka kauan joudumme elämään päiväkotien ja oppilaitosten sisäilmaongelmien kanssa?
Sisäilma- ja terveysohjelman tavoitteena on, että vuoteen 2028 mennessä sisäilmaoireilu on vähentynyt 40 prosenttia. Toivottavasti kymmenen vuoden päästä huonoja rakennuksia ja sisäilmaoireista kärsiviä on huomattavasti nykyistä vähemmän. Tämä on ennenkaikkea koulu- ja päiväkotirakennusten hankinnan ja rakentamisen laadun sekä ylläpidon kysymys.
Riittävän terve taistelemaan
Marianne Kauppinen-Vähä-Erkkilä, biologian ja maantiedon lehtori , Helsinki
”Tulin vuonna 1998 Helsingin kaupungille töihin ja olin silloin täysin terve. Virkakouluni katto vuosi, ja ämpäreitä siirreltiin lattialla. Remontit seurasivat toisiaan.
Vuonna 2008 sain talven aikana kymmenen poskiontelotulehdusta ja minulle puhkesi astma. Yksityiseltä lääkäriasemalta minut lähetettiin Iho- ja allergiasairaalaan. Työterveyshuolto ei tiennyt vakavasta sairastumisestani eikä edes esimies sanonut mitään minulle, että työterveydessä olisi hyvä käydä.
Opettajat ovat tunnollisia ja sinnikkäitä. Olen ollut itsekin puolikuntoisena töissä, vaikka olisi pitänyt luottaa oireisiin ja jäädä jo aiemmin pois huonosta paikasta. Jouduin jättämään rakkaan työpaikan 2010.
Välillä olin terveenä viisi vuotta. Oireet pahenivat taas 2015, kun toisessa virkakoulussani ilmanvaihto hajosi ja remontit alkoivat. Meitä sairastui koulusta iso määrä.
Silloin kävin heti sairastuttuani työterveyshuollossa, mutta lääkärit eivät lähettäneet minua ammattitautitutkimuksiin eivätkä tehneet työsuojeluviranomaiselle ilmoitusta työperäisestä sairastumisestani. Jälkimmäistä jopa itse pyysin OAJ:n neuvon mukaan.
Olen käynyt kokeilemassa yhtätoista koulurakennusta ja suurimmassa osassa en ole voinut työskennellä. Välillä olen ollut pakotettuna sairauslomalle nollatuloilla, vaikka en ole sairas – ainoastaan työpaikkakyvytön.
En koe, että työnantaja olisi tehnyt parhaansa työkykyni säilyttämiseksi. Olen toivonut, että saisin tehdä töitä etänä tai koulussa, jossa on hyvä sisäilma. Ehdotuksiini ei ole tartuttu ripeästi. Pääsin kokeilemaan hyvää koulua vasta puolitoista vuotta sairastumiseni jälkeen.
Helsingin kaupungin pääluottamusmies Jukka Talvitie on ollut tukenani palavereissa, ja olen ollut usein yhteydessä myös OAJ:n toimistoon. He eivät ole kuitenkaan voineet työnantajan toimille mitään. Minut on ohittanut sisäilmaltaan hyvässä koulussa jopa opettajan koulutusta vailla oleva henkilö.
Olen saanut töitä, koska olen jaksanut jatkuvasti muistutella itsestäni työnantajalle. On nurinkurista, että sisäilmasairaan pitää olla niin terve, että hän jaksaa taistella itselleen työpaikan. Opettajat ovat myös eri asemassa riippuen siitä, missä kunnassa sattuvat olemaan töissä.
Tämä lukuvuosi on mennyt hyvin. Alkusyksyn sain opettaa omassa virassani yläkoululaisille biologiaa ja maantietoa ulkona. Keräsimme ötököitä joen pohjasta, tutkimme kasveja ja bongasimme lintuja. Se oli mielenkiintoista, mutta toki myös rankkaa, kun joutui olemaan jaloillaan koko päivän. Pakkasten tultua pääsin resurssiopettajaksi alakouluun, jossa pärjään.
Sisäilmasairaudet tuntuvat olevan yhteiskunnassa edelleen hankala asia. Tilanne on kuitenkin parantunut kymmenessä vuodessa. Enää meitä sisäilmasairaita ei pidetä hulluina, ja asiaa ymmärretään paremmin.”
Luottamusmies tukena neuvotteluissa
Jukka Talvitie, pääluottamusmies , Helsinki
”Olen ollut useamman vuoden luottamusmiehenä neuvottelemassa Mariannen tilanteesta. Asiasta on väännetty monta kertaa työnantajan kanssa. Työterveysneuvotteluissa olen sanoittanut asioita aika tiukasti ja muistuttanut työntekijän oikeuksista. Neuvotteluihin on valmistauduttu tiiviissä yhteistyössä opettajan, työsuojeluvaltuutettujen sekä OAJ:n toimiston kanssa.
Kun prosessi on edennyt, työnantaja on vähitellen alkanut toimia paremmin. Tämä lukuvuosi on mennyt varsin hyvin, koska Mariannelle on lopulta löytynyt turvallisissa tiloissa tehtäviä, joissa palkka ei ole laskenut.
On ollut hyvä, että Marianne on itse asiassaan aktiivinen ja kirjannut tarkasti neuvottelujen kulkua.
Valitettavasti Helsingissä suuri osa tiloista on sellaisia, että niissä ei pysty työskentelemään, jos on herkistynyt huonolle sisäilmalle.
Juridisesta näkökulmasta työnantaja tuskin on tehnyt virheitä. Työnantaja ei ole mielestäni kuitenkaan suhtautunut aina täydellä vakavuudella siihen, että pitäisi ottaa yksittäisten työntekijöiden tilanteet kunnolla huomioon. Joskus on käynyt niinkin, että opettajalle ei meinaa järjestyä toista luokkatilaa, vaikka sellainen on tyhjänä – itse ajattelisin opettajan terveyden ja työkuntoisuuden olevan työnantajan ykkösprioriteetti.”