Opetusjärjestelyt loivensivat tuen tarpeita Joensuussa

Rauhallinen musiikki soi ja luontokuvat vaihtuvat taululla verkkaiseen tahtiin. Erityisluokanopettaja Mirkka Hiltunen ottaa ekaluokkalaisia luokan ovella vastaan.

– Huomenta, mikä tervehdys? Hiltunen kysyy.

– Nyrkit, sanoo poika, ja opettaja ja oppilas antavat toisilleen nyrkkitervehdyksen.

– Hali, seuraavana tuleva tyttö vastaa ja halaa Hiltusta.

Rutiini on kaikille tuttu. Vaihtoehdot on listattu ovensuuhun: tarjolla on myös vilkutus, kättely ja ylävitonen.

Ollaan Joensuussa Utran koulussa ekaluokkalaisten tiimiluokassa. 21 oppilaan ryhmässä on kaksi opettajaa, Hiltunen ja luokanopettaja Maria Mantsinen, sekä koulunkäynninohjaaja Anu Heikkinen.

Tiimiluokan idea on, että samaan luokkaan on integroitu sekä paljon tukea tarvitsevia että hyvin koulussa pärjääviä oppilaita.

– Vertaisoppiminen on ihan ykkösjuttu esimerkiksi käyttäytymisessä. Lapset ottavat paljon paremmin vastaan esimerkkiä toisiltaan kuin niin, että minä vain paasaan, Hiltunen kertoo.

Pääluokan vieressä on pienempi luokkatila, jossa Hiltunen opettaa tarvittaessa pienryhmää. Koulussa haaveillaan uudesta, nykyaikaisesta koulurakennuksesta, jossa tilan jakaminen sujuisi mutkattomasti.

Nyt kaikki ovat yhdessä. Mantsinen vetää kirjoitusharjoituksen. ”Po-lii-si”, ekaluokkalaiset kirjoittavat vihkoihinsa.

Oppimisen tuen uudistus ei ole muuttanut luokan arkea mainittavasti. Opettajat kertovat, että moni vanhan tehostetun tuen oppilas pärjää tiimiluokassa ryhmämuotoisella tuella.

Ryhmämuotoisen tuen keinoista yksi on erityisopettajan opetus muun opetuksen yhteydessä. Se on tiimiluokkalaisten saatavilla käytännössä aina. Lisäksi tiimiluokassa käytetään uudistuksen mukaisia oppimisen edellytyksiä tukevia opetusjärjestelyitä.

Samat oppilaat eivät kuitenkaan pärjäisi tavallisessa, yhden opettajan opettamassa ryhmässä pelkällä ryhmämuotoisella tuella, opettajat kertovat.

Hiltunen pitää tiimiluokkaa erittäin hyvänä mallina ja vannoo sen nimeen aina silloin, kun se on oppilaan edun mukaista.

– Olen erityisluokanopettajana tietyllä tapaa urani huipulla, kun saan tällä tavalla luotsata oppilaita. Koulutuksellinen tasa-arvo on minulle hyvin tärkeää.

Utran koulussa on myös erityisluokkia niille oppilaille, joille ne ovat paras vaihtoehto esimerkiksi vaikeiden käytösongelmien tai nepsykirjon piirteiden takia.

Oli varmasti korkea aika oppimisen tuen uudistukselle, sanoo Utran koulun rehtori Pirjo Pasanen.

– Tulevaisuus kuitenkin näyttää, onko uusi laki hyvä ja mitä kaikkea pitäisi vielä muuttaa.

Pasasen mukaan oppilaskohtaisen tuen tarve on Utran koulussa hieman vähentynyt verrattuna siihen, paljonko erityistä tukea tarvittiin aiemmin. Ryhmäkohtainen tuki ja oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt näyttävät siis toimivan.

Pasanen kehuu Joensuun kaupungin kouluille antamaa ohjausta ja erityisopetuksen koordinaattoria Riikka Pekkarista.

Tammikuun lopulla oppilaskohtaisen tuen päätökset olivat valmisteltavina. Ensimmäisenä vuonna Joensuussa päätökset tekee kaupungin oppimisen tuen asioista vastaava palvelupäällikkö Katja Pussinen. Päätökset pohjautuvat opettajien tekemiin arvioihin ja suunnitelmiin.

Pasasen mukaan vielä on aikaista sanoa, onko uusi päätöksentekoprosessi sujuvampi kuin vanha.

– Kirjaamistyön toivoisi oikeasti vähenevän. Lomakkeet näyttävät ihan ok:lta, mutta aika näyttää.

Pasasen mielestä varsinaisissa oppimisen pulmissa kouluissa pystytään yleensä auttamaan hyvin.

Hän kantaa kuitenkin huolta maahanmuuttotaustaisista oppilaista, joiden oppimista haittaa puutteellinen kielitaito, ja oppilaista, joiden vaikeudet liittyvät käytökseen. Huolta herättävällä käyttäytymisellä reagoivia on yhä enemmän.

Pasasella on itsellään erityisopettajan tausta, joten tuen asiat ovat tuttuja. Hän on aloittanut Utran koulun rehtorina viime syksynä, mutta tiimiluokista hänellä on kokemusta aiemmastakin työpaikastaan.

Utrassa kullakin luokka-asteella on yksi tiimiluokka ja kaksi tavallista yleisopetuksen ryhmää.

– Tiimiluokka on hyvin vahva tukemisen muoto, ja meidän koulussa se on todettu tosi hyväksi.

On kuitenkin vaatinut pohdintaa, miten malli sovitetaan yksiin uuden lainsäädännön kanssa. Lain lähtökohtia ovat inklusiivisuus ja yhteisopetus, jotka ovat myös tiimiluokan kantavia ideoita. Laissa on kuitenkin määräyksiä oppilas- ja tuntimääristä erilaisissa tuen muodoissa.

Tiimiluokassa ryhmittely on joustavaa, ja vaikka tukea olisi hyvin saatavilla ja se suunniteltaisiin oppilaslähtöisesti, se ei ongelmattomasti asetu lain lokeroihin.

– Uudistus on haastanut meitä miettimään, miten tuki nyt merkitään. Laki ei tällä hetkellä taivu tällaiseen malliin millään tavalla, Pasanen toteaa.

Oppimisen tukeen erikoistunut erityisasiantuntija Sari Jokinen OAJ:stä sanoo, että toimivia tiimiluokkakäytäntöjä ei ole tarpeen rikkoa, kunhan muutama asia toteutuu.

Niiden oppilaskohtaisen tuen oppilaiden, jotka aidosti tarvitsevat pienempää luokkaa, on päästävä erityisluokalle.

Lisäksi tiimiluokalla olevilla oppilaskohtaisen tuen oppilailla pitää olla mahdollisuus opiskella pienemmässä ryhmässä erityisluokanopettajan opetuksessa niissä oppiaineissa, joissa he tarvitsevat yksilöllisempää tukea.

Hankalan tilanteen ratkaisu tulee usein oppilaalta, kun häntä malttaa pysähtyä kuuntelemaan.

Nyt mie kilautan, sanoo luokanopettaja Maria Mantsinen, katsoo Mirkka Hiltusta merkitsevästi ja soittaa pientä kelloa kädessään.

Kellonsoitto tarkoittaa, että sanaralli loppuu. Oppilaat ovat etsineet luokista ja aulatilasta lappuja ja kirjoittaneet niissä olevat sanat vihkoon.

Ralli on selvästi lasten mieleen, sanat piirtyvät paperille erilaisella tarmolla kuin pulpetissa istuessa.

Sana- ja muutkin rallit ovat Hiltusen mukaan hyvä toimintamuoto tiimiluokalle. Eriyttäminen onnistuu kätevästi: jos joku on nopeasti valmis, hän voi keksiä sanoista virkkeitä. Toiminnallisuus auttaa niitä, joille keskittyminen on vaikeaa.

Hiltunen kuitenkin korostaa, että mitään sirkustemppuja luokan arki ei ole, eikä opettajan tarvitse sellaisia keksiä.

– Keskitymme ihan perustyöhön. Istutaan ja kuunnellaan, harjoitellaan tylsyyden sietämistä.

Hiltunen ja Mantsinen ovat työskennelleet parina jo seitsemän vuotta. Oppilaiden tarpeista käydään pedagogista keskustelua päivittäin, ja yhdessä suunnittelu on suorastaan hauskaa. Kaksikko kertoo täydentävänsä toistensa vahvuuksia.

Hiltunen nimeää Mantsisen vahvuuksiksi idearikkauden, heittäytymiskyvyn sekä taide- ja taitoaineet.

Hiltusen valtti on Mantsisen mukaan tietenkin erityispedagoginen osaaminen, mutta lisäksi hän on hankalissa oppilastilanteissa ”aivan huikea”.

Mikä on Hiltusen salaisuus?

Avaimia ovat ainakin henkilökohtainen kontakti, tilanteen pysäyttäminen ja se, että hän aina pyrkii selvittämään lapsen näkökulman. Kokemus on karttunut paitsi pitkän työuran aikana myös lukuisissa koulutuksissa.

Hiltunen kertoo, että hankalan tilanteen ratkaisu tulee usein oppilaalta, kun tätä pysähtyy kuuntelemaan.

Vaikeissa vuorovaikutustilanteissa opettaja joutuu silmäkkäin myös omien reaktioidensa kanssa. Hiltunen muistelee tapausta, jossa hän huomasi tietyn oppilaan aina saavan hänen pinnansa kiristymään. Homma ei toiminut, ja jonkun oli muututtava.

– Ajattelin, että kuka muuttuu, no, minä muutun. Yritin miettiä, miten eri tavalla kohtaan tilanteen niin, että ärtymys ei nouse.

Näillä oivalluksilla yhteistyö alkoi toimia.

Aina pitää muistaa, että ei tiedä, mitä perheen tilanteen taustalla on.

Myöhemmin aamupäivällä osa oppilaista siirtyy Hiltusen kanssa pieneen luokkaan. Siellä harjoitellaan d-kirjaimen kirjoittamista.

Koulunkäynninohjaaja Anu Heikkinen kulkee pienryhmän oppilaiden joukossa tukemassa ja auttamassa, hieroo selkää rauhoittavasti. Maria Mantsinen opettaa isompaa ryhmää seinän takana.

Moni saattaa ajatella, että tiimiluokan opettajat pääsevät helpolla, kun heitä on kaksi. Hiltunen ja Mantsinen kuitenkin korostavat, että työmäärä on suuri. Yhteinen suunnittelu ja keskustelut ovat rikkaus, mutta ne vievät myös paljon aikaa.

Vanhempien kanssa voi tulla vaikeita tilanteita, mutta ne on helpompi kohdata yhdessä. Hiltunen ja Mantsinen laittavat Wilma-viesteihinkin molempien allekirjoitukset, ja hankaliin tapaamisiin osallistuu kumpikin.

Hiltusen periaate on, että vanhempiin ja muihin yhteistyötahoihin ollaan yhteydessä matalalla kynnyksellä. Yhteydenotto tapahtuu soittamalla, ja herkästi hän myös pyytää vanhempia koululle käymään.

Vanhempiin on tärkeää suhtautua arvostavasti ja nähdä nämä kasvatuskumppaneina, olipa tilanne perheen kotona mikä tahansa.

– Aina pitää muistaa, että ei tiedä, mitä perheen tilanteen taustalla on.

Hiltusen mukaan myös kodin ja koulun yhteistyössä huomio kannattaa kiinnittää vahvuuksiin ja laittaa pienistäkin asioista myönteistä viestiä koteihin.

– Vaikka että mahtavaa, tänään kaikilla oli luistimet mukana. Voisi ajatella, että on automaatio, että lapsilla on luistimet, mutta ei se kaikille perheille ole sitä.

Lue sarjan muut osat:

• Näin oppimisen tuen uudistusta tehdään toteen Vihdissä
• Oppimisen tuen uudistus kevensi luokanvalvojan kirjaamistaakkaa
• Eskarin tuki saa lisävirtaa lähikoulusta