Katseissa on poikkeuksellista lämpöä, kun luokanopettaja Kaisa Aninko ja hänen entinen oppilaansa Anna Krylenko, 15, kohtaavat välitunnilla Joroisten yhtenäiskoulun pihalla.
”Hei, mitä sinulle kuuluu?” Aninko kysyy hymyillen. ”Hyvää”, Krylenko vastaa.
Ukrainasta muuttanut Krylenko ehti olla Aningon oppilaana vain muutaman kuukauden ennen yläkoulun puolelle siirtymistä, mutta kaksikon välille ehti syntyä luottamuksellinen suhde.
On kulunut yli kolme vuotta siitä, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan pakotti suuren joukon ihmisiä jättämään kotinsa. Suomeen heitä saapui kymmeniätuhansia, ja nykyisin maassa arvioidaan asuvan noin 46 000 ukrainalaista.
Joroisiin ukrainalaisia turvapaikanhakijoita tuli 60. Kunta oli monelle selvä valinta pakopaikaksi, koska siellä oli asunut kesäisin useita ukrainalaisia kausityöntekijöitä. Maatalousvoittoisen kunnan asukasluku on hieman yli 4 500.
Myös Anna Krylenkon vanhemmat olivat sodan alkaessa Joroisissa maatöissä. Tyttö itse asui tuolloin isoäitinsä luona Keski-Ukrainassa Tašlikin kylässä, yli 1 500 kilometrin päässä.
Jo ennen sotaa, vanhemmat olivat ajatelleen, että tytär muuttaisi lähitulevaisuudessa heidän luokseen Suomeen. Ensin lapsen pitäisi kuitenkin käydä alakoulunsa loppuun Ukrainassa.
Sota sotki suunnitelmat, ja Krylenko muutti vanhempiensa luo etuajassa. Aluksi hän kävi etäkoulua Ukrainaan, mutta pian perhe päätti jäädä pysyvästi Suomeen.
Nyt Krylenko opiskelee Joroisissa yhdeksännellä luokalla ja tapailee trigonometrian tehtäviä matematiikan tunnilla.
Helmikuussa 2022 kahdeksan ukrainalaista oppilasta kansainvälistivät kertaheitolla Joroisten yhtenäiskoulun. Myöhemmin keväällä Krylenkokin liittyi heidän joukkoonsa.
Uusien oppilaiden takia kouluun perustettiin ensimmäistä kertaa valmistava luokka. Sen opettajaksi pestattiin pikavauhtia koulusta jo eläkkeelle jäänyt luokanopettaja Merja Kujanpää.
– Aika lennosta jouduttiin aloittamaan, mutta pidimme tärkeänä, että lapset pääsivät nopeasti rutiineihin kiinni, rehtori Satu Immonen-Kähäri kertoo.
Hän on Joroisissa sekä yhtenäiskoulun että lukion rehtori.
S2-opettajaksi rekrytoitiin Evita Rinne. Ennen häntä koulussa ei ollut ollut lainkaan S2-opetusta.
– Materiaalia haalittiin sosiaalisen median kautta. Sama tilanne oli monilla muillakin pienillä paikkakunnilla, Rinne kertoo.
Oppilaat tulivat Rinteelle läheisiksi. Ryhmässä oli eri-ikäisiä oppijoita, joten tasoerot olivat suuria. Aluksi suomen oppimista hidasti se, että oppilaat puhuivat keskenään ukrainaa.
Rinne muistelee, että osa oppilaista halusi olla välituntisinkin vain yhdessä.
Ratkaiseva käänne oli, kun perheet päättivät jäädä.
Aluksi useat perheet ajattelivat oleskelun Suomessa olevan tilapäistä.
He halusivat palata Ukrainaan mahdollisimman pian, ja siksi suomen oppimista ei pidetty kovin tärkeänä.
Moni lapsi myös etäopiskeli iltaisin Ukrainaan. Opiskelu kahdessa maassa samaan aikaan vaikutti opiskelijoiden jaksamiseen.
Rinteen mukaan väsymys näkyi motivaation puutteena.
Kun sota jatkui, perheet päättivät yksi toisensa jälkeen, että Suomeen jäädään ja elämä rakennetaan Joroisiin. Osa on muuttanut Joroisen jo kotikunnakseen.
– Se oli monelle ratkaiseva käänne, jonka jälkeen kieltä alettiin opiskella tosissaan, Rinne kertoo.
Nyt Rinne on siirtynyt takaisin luokanopettajaksi. Hän opettaa kakkosluokkaa. Ukrainalaisia ei hänen luokallaan tällä hetkellä ole, mutta joukossa on muutama maahanmuuttajataustainen oppilas.
– S2-opetuksesta saadut opit auttavat heitäkin, Rinne kertoo.
Tällä hetkellä Joroisten yhtenäiskoulussa opiskelee 32 ukrainalaistaustaista lasta. Heistä jokainen on siirtynyt kielitaidon karttuessa yleisopetukseen. S2-opetusta annetaan luokka-asteittain.
Kaisa Aninko on viides- ja kuudesluokkalaisten S2-opettaja.
Hän kiittelee ukrainalaisten oppilaiden lisänneen koulun opettajien osaamista.
– Paljon on puhuttu eriyttämisestä ja kielitietoisesta opettamisesta, mutta asia tuli ihan eri tavalla ajankohtaiseksi ja konkreettiseksi, kun opettaja joutui miettimään, mi- ten minä tämänkin asian sanon niin, että kaikki ymmärtävät, Aninko sanoo.
Kielitietoinen opetus on hyödyttänyt ihan kaikkia oppilaita, hän muistuttaa.
Historiassa käydyt asiat ovat tulleet eri tavalla lähelle.
Miksi sinä opetat kaikkein vaikeimpia aineita, ovat opiskelijat kysyneet Johanna Matikaiselta.
Matikainen opettaa yhteiskuntaoppia, historiaa, yrittäjyyttä sekä japania Joroisten lukiossa sekä saksaa yläkoulun puolella.
Hänen mukaansa etenkin yhteiskuntaopissa ja historiassa monet termit ovat vaikeita jo suomea äidinkielenä puhuville saati sitten S2-oppilaille.
Selkokieliset mukautukset ja kielitietoinen ote on ollut tarpeen.
– Toisaalta esimerkiksi historiassa käydyt asiat ovat tulleet ihan eri tavalla lähelle, kun mukana on opiskelijoita, jotka ovat tulleet sotaa käyvästä maasta, Matikainen kertoo.
Kun koulussa viime vuonna muistettiin Ukrainan sodan syttymisen vuosipäivää ja ukrainalaiset oppilaat esittivät äidinkielellään laulun, eivät kyyneleiltä välttyneet opettajat eivätkä suomalaiset koulutoveritkaan.
– Ukrainalaiset ovat jääneet varmasti meidän kaikkien sydämiin niin lähtemättömästi, että muistamme heidät lopun ikämme, Kaisa Aninko sanoo.
Jokainen ukrainalainen opiskelija kuten muutkin kansainväliset opiskelijat ovat yksilöitä ja jokaisen polku on erilainen.
Yksi lukiossa opiskelevista ukrainalaisista on Liubov Denysiuk, 17. Denysiuk ehti Suomeen tultuaan suorittaa valmistavassa opetuksessa yhdeksännen luokan, jonka jälkeen hän haki Joroisten lukioon.
Nyt hän on lukion kolmannella ja haluaisi valmistua ylioppilaaksi keväällä. Hän aikoo kirjoittaa ylioppilaskokeissa fysiikan, lyhyen matematiikan, venäjän ja psykologian.
Kaiken tämän lisäksi hän suoritti viime keväänä ukrainalaisen peruskoulun päättötodistuksen.
– Olihan se vähän raskasta, mutta halusin tehdä sen, sillä se avaa mahdollisuuksia myös Ukrainassa, jos tilanne sodan suhteen muuttuu, Denysiuk sanoo.
Viime vuonna Joroisiin ei tullut enää oppilaita suoraan Ukrainasta. Sen sijaan koulussa on aloittanut ukrainalaistaustaisia oppilaita, jotka olivat Suomeen tullessaan alle kouluikäisiä.
Muutama perhe on myös ehtinyt palata niihin osiin Ukrainaa, joissa on turvallista. Maahan vetää ikävä kotiin ja läheisten luo. On myös niitä, joilla kotoutuminen Suomeen ei sujunut.
Anna Krylenkon on suunnitelmat ovat selvät. Yhdeksännen luokan jälkeen hän hakee lukioon.
Valtakunnallisesta tilastoista käy ilmi, että Krylenkon valinta ei ole tavallisin. Suurin osa Suomessa asuvista ukrainalaisista on hakeutunut peruskoulun jälkeen tuvaan tai ammatilliseen koulutukseen. Tuva tarkoittaa tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta
Joroisissa ammatillista oppilaitosta ei ole. Kunnan lukio sijaitsee yhtenäiskoulun yhteydessä, ja siellä opiskelee tällä hetkellä neljä ukrainalaista.
Krylenkokin jäisi mieluiten Joroisiin. Täällä hänellä on paitsi perhe, myös parhaat ystävät ja harrastuksia.
Perheeseen on syntynyt Joroisissa myös pikkuveli, joka on aloittanut tänä syksynä viereisessä päiväkodissa.
Joskus pikkuveli ulkoilee päiväkodissa samaan aikaan, kun siskolla on välitunti ja he voivat vilkuttaa toisilleen.
Veljen kotimaa on Suomi, Krylenko sanoo.
Ukrainalaisoppilaita jo lähes 1 800 – epävarmuus heijastuu opintoihin
Pienillä paikkakunnilla, joissa maahanmuuttotaustaisia oppilaita on ollut aiemmin vähän tai ei lainkaan, kokemukset ovat olleet samankaltaisia kuin Joroisissa, kertoo opetusneuvos Katri Kuukka Opetushallituksesta.
Ennen sotaa Suomen kouluissa opiskeli noin 600 ukrainalaista lasta ja nuorta, nyt määrä on noin 1 800. Valtaosa heistä asuu Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, etenkin suurissa kaupungeissa.
– Suuremmissa kaupungeissa heidän tulonsa ei ollut suuri mullistus, sillä maahanmuuttotaustaisia oppilaita oli muutenkin paljon, Kuukka arvioi.
Esimerkiksi Espoossa, jossa joka kolmas oppilas on vieraskielinen, ukrainalaiset oppilaat solahtivat muiden vieraskielisten joukkoon.
Kaupungissa toimi ensin ukrainankielinen kulttuuriohjaaja, joka auttoi ukrainan- ja venäjänkielisiä Ukrainasta tulleita perheitä kouluun liittyvissä käytännöissä.
Monikulttuuristen opetuspalvelujen päällikkö Giedre Soinio kertoo, että ukrainalaiset ovat nyt integroituneet yleisopetukseen. Viime lukuvuonna valmistavassa opetuksessa opiskeli enää 31 oppilasta.
Yksittäisiä hankaluuksia on ollut erityisesti oppimisen tuen järjestämisessä, sillä osalle vanhemmista on ollut vaikeaa hyväksyä, että heidän lapsensa tarvitsee tukea.
Epävarmuus ja väliaikaisuus heijastuu oppilaisiin ja opiskeluun, Katri Kuukka kertoo.
Yhä useammalla nuorella on joku lähiomainen, joka on kadonnut, kuollut tai haavoittunut sodassa. Myös huoli siitä, jatkuuko tilapäinen suojelu, luo epävarmuutta
Ukrainalaisten tilapäistä suojelua ollaan EU:ssa nyt jatkamassa maaliskuuhun 2027 asti, ja siksi myös Maahanmuuttovirasto jatkaa Suomessa asuvien tilapäisen suojelun oleskelulupien voimassaoloa.
Sisäministeriö kartoittaa parhaillaan kolmatta kertaa ukrainalaisten jatkosuunnitelmia. Aiemmin vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä hieman runsas puolet vastanneista ilmoitti haluavansa jäädä pysyvästi Suomeen.
Kuukan mukaan ne perheet, jotka ovat tehneet päätöksen varhain, ovat kotoutuneet parhaiten – niin koulussa kuin työelämässäkin.