Muutos on niin valtava, että opettajat pohtivat, säilyykö heillä työpaikka, Suomen musiikinopettajien liitto Smolin puheenjohtaja Anna Ruotsala kommentoi käsillä olevaa lakiuudistusta.
Taiteen perusopetuksen lakiuudistus puhuttaa ammattilaisia, jotka opettavat lapsia ja nuoria soittamaan ja laulamaan musiikkioppilaitoksissa ympäri maan. Isoin kysymys on, millä perusteilla toimintaa kannattelevat valtionosuudet tulevaisuudessa jaetaan.
Taiteen perusopetus on perusopetuksen ulkopuolista, ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua eri taiteenalojen opetusta. Valtio rahoittaa sitä noin 97 miljoonalla eurolla vuodessa.
Taiteen perusopetuksen kenttä on hyvin sirpaleinen. Kokonaiskuva selkiytyy vähitellen, kun Tilastokeskus ryhtyy tänä keväänä keräämään valtakunnallista taiteen perusopetuksen tilastoa.
Suurin osa valtionrahoituksesta menee tällä hetkellä musiikkioppilaitoksille, joissa osassa opetetaan myös tanssia. Näiden kahden lisäksi taiteen perusopetuksen piiriin kuuluvat kuvataide, teatteritaide, arkkitehtuuri, käsityö, sanataide, sirkustaide ja mediataiteet.
Uudistus herättää kiitosta ja pelkoja
Lakiuudistuksen tavoitteena on parantaa taiteen perusopetuksen saavutettavuutta: että opetusta eri taiteenaloista olisi tarjolla Suomessa kattavasti ja että opintoihin pääsisi nykyistä helpommin varallisuudesta tai kielitaustasta riippumatta. Tämä saa opettajilta kiitosta.
– Musiikinopettajat todella haluaisivat, että kaikki pääsisivät opintoihin mukaan, Ruotsala sanoo.
Myös rakenteelliset muutostarpeet ovat pöydällä. Uudistuksessa pitää ratkaista, millainen järjestelmä palvelee parhaiten Suomessa, jossa syntyvyys laskee ja ihmiset pakkautuvat kasvukeskuksiin.
Ruotsalan mukaan musiikinopettajat haluaisivat, että muitakin taiteenaloja tuettaisiin paremmin. Valtion talouskurimuksen takia pelkona on, että lisäresursseja ei tipu, ja olemassa olevat rahat jaetaan uudelleen musiikin kustannuksella.
Tavoitteena on, että opintoihin pääsisi nykyistä helpommin varallisuudesta tai kielitaustasta riippumatta.
Valtaosalla ammattimuusikoista on musiikkiopistotausta
Suomalainen musiikkioppilaitosjärjestelmä on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Oppilaitoksia on ympäri maan, opettajat ovat korkeasti koulutettuja, taiteen perusopetus on lailla säädeltyä ja valtion tuki vahva.
OAJ myönsi tammikuussa suomalaiselle musiikkiopistojärjestelmälle Vuoden koulutusvaikuttaja 2024 -tunnustuksen, koska verkosto tekee kansainvälisesti tunnustettua työtä taiteen ja kulttuurin eteen.
Tunnustuksen perustelujen mukaan musiikkiopistot ovat toimineet tienraivaajana taiteen perusopetuksen luomiselle Suomeen. Verkosto on myös taiteilijuuden perusta. Valtaosalla suomalaisista ammattimuusikoista on musiikkiopistotausta.
– Suomesta nousee jatkuvasti kansainvälisiä huippumuusikoita, esimerkiksi kapellimestareita, pianonsoiton lehtori ja pianisti Milla von Weissenberg sanoo.
Musiikki on monelle turvasatama
Von Weissenberg on töissä Vantaan musiikkiopistossa. Kattava musiikkiopistojärjestelmä on hänelle sydämen asia. Hänestä hienointa on se, miten laajat mahdollisuudet suomalaisilla lapsilla ja nuorilla on oppia soittamaan ja laulamaan.
Arjessa hänestä on palkitsevaa seurata lasten ja nuorten oppimisen oivalluksia. Parasta on huomata, miten pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta ja oppilas löytää oman tapansa tulkita musiikkia.
Von Weissenbergin mielestä kohtaamiset lasten ja nuorten kanssa tekevät työstä erityistä.
Soitonopettaja saattaa tavata samaa oppilasta yli kymmenen vuoden ajan. Tunneilla jaetaan kuulumisia ja murheitakin. Musiikki on monelle turvasatama.
– Työskentely kahden kesken on tosi herkkää. Siinä ollaan tekemisissä itseilmaisun kautta myös itsetuntoon liittyvien asioiden kanssa, von Weissenberg sanoo.
Vaikuttaako laki yksilöopetukseen?
Muihin taiteenlajeihin nähden musiikin asema on Suomessa hyvä. Musiikkiopistot saavat tällä hetkellä noin 90 prosenttia taiteen perusopetuksen valtionrahoituksesta.
Anna Ruotsalan mukaan vahvaa asemaa selittää musiikinopetuksen pitkä historia. Opistoverkostoa on rakennettu 1950-luvulta lähtien.
Myös toiminnan luonne vie resursseja, koska soitto- ja laulutaito vaativat yksilöopetusta.
Opettajat ovatkin huolissaan lakiuudistuksen vaikutuksesta opetussuunnitelman laajuuteen ja yksilöopetukseen. Esimerkiksi pianonsoitto on haastava laji, joka vaatii soittotekniikan ja ilmaisun ohjausta kädestä pitäen.
Syvällinen soittotaito on vuosien opetustyön ja harjoittelun tulos.
– Se vaatii mielettömän määrän henkilökohtaista opetusta ja ohjausta, von Weissenberg sanoo.
Laulua Vantaan musiikkiopistossa opettava Ruotsala korostaa, että valtion tuki on turvannut musiikinopettajille palkan, jolla tulee toimeen.
Tilanne ei silti ole ruusuinen.
Ruotsalalla ja von Weissenbergillä on useampi korkeakoulututkinto, mutta kuukausipalkka jää alle 3 000 euroon.
Ruotsalan mukaan hyvin moni musiikkiopisto-opettaja työskentelee tuntiopettajana, jolloin kuukausiansio on matala. Hän on huolissaan trendistä, jossa musiikkiopistoihin palkataan yhä enemmän tuntiopettajia viran- tai toimenhaltijoiden sijaan.
– Musiikistakaan ei siis ole varaa nipistää. Haluamme Smolissa pitää kiinni myös siitä, että musiikinopettajien kelpoisuusehdot ovat jatkossakin voimassa, Ruotsala sanoo.
Musiikkiopisto antaa kunnalle elinvoimaa
Hallitus leikkaa tänä vuonna taiteesta ja kulttuurista 17,4 miljoonaa euroa. Säästöt kohdistuvat muun muassa teattereihin, orkestereihin, museoihin sekä taiteilijoita tukeviin tahoihin.
Taiteen perusopetus on säästynyt näiltä leikkauksilta, mutta Ruotsala ja von Weissenberg ovat silti huolissaan kulttuurin arvostuksen puutteesta ja siitä, miten se voi heijastua musiikkioppilaitosten kuntarahoitukseen.
– Kun kunnissa mietitään, mistä leikataan, pelkään, että siellä halutaan leikata myös kulttuurin opetuksesta, von Weissenberg sanoo.
Varoittava esimerkki saatiin viime syksynä, kun Hyvinkään kaupunki halusi lopettaa Hyvinkään musiikkiopiston tukemisen. Opiston toimintaa olisi jouduttu supistamaan merkittävästi, jolloin myös opetustunteihin perustuva valtionrahoitus olisi romahtanut.
Vaakalaudalla oli 645 lapsen ja nuoren harrastus ja 50 opettajan työpaikka. Lopulta Hyvinkään kaupunginvaltuusto perui leikkaukset.
Anna Ruotsala korostaa, että musiikkiopisto on kunnalle elinvoimatekijä.
– Olemme jotain sellaista, jota kunta ei pysty lapsille ja nuorille muuten tarjoamaan.
Toisaalta kulttuurileikkaukset ovat myös herättäneet toimimaan.
OAJ:ssä aktiiviset Ruotsala ja von Weissenberg ajattelevat, että taiteen perusopetuksen ammattilaisten täytyy pitää puoliaan ja tuoda työnsä arvo esiin sekä kuntapäättäjille että valtakunnallisesti.
Taiteenlajien välillä ei ole kyräilyä
Juhannukseen mennessä taiteen perusopetuksen lakiuudistuksesta tiedetään enemmän. Silloin yli vuoden toiminut, opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä julkaisee ehdotuksen lain uudistamiseksi.
Sitten ehdotus menee lakivalmisteluun ja aikanaan hallituksen ja eduskunnan käsiteltäväksi. Tavoitteena on, että laki olisi voimassa vuoden 2027 alusta alkaen.
Työryhmässä on edustus Taiteen perusopetusliiton kuudesta jäsenliitosta. Suomen musiikkioppilaitosten liiton puheenjohtaja Sanna Saarinen kertoo, että ryhmän henki on solidaarinen ja kyräilyä taiteenlajien välillä ei ole. Toimivaa musiikkioppilaitosjärjestelmää kunnioitetaan.
– Ryhmässä johtoajatuksena on, että meillä on hyvin toimiva systeemi, jota ei missään tapauksessa rapauteta, Saarinen sanoo.
Hänen mukaansa työryhmän jäsenet ymmärtävät, että pedagoginen ammattitaito on oppilaitoksissa ja opettajilla. Tästä ei myöskään haluta luopua, koska se tarkoittaisi laadun heikkenemistä.
Työryhmällä ei vielä ole vastauksia vaikeimpiin kysymyksiin: mitkä ovat taiteen perusopetuksen valtionrahoituksen uudet kriteerit ja miten eri taiteenlajien saavutettavuus varmistetaan? Ja miten resurssit jaetaan, kun lapsia, nuoria ja heitä opettavia ammattilaisia ei ole tasaisesti koko maassa?
Kaikkialla ei tarvitse opettaa kaikkea
Musiikkiväen keskeinen toive on Saarisen mukaan se, että musiikkioppilaitoksilla olisi jatkossakin riittävät resurssit laajan ja laadukkaan opetuksen järjestämiseen. He toivovat myös, että polut sekä harrastamiseen että musiikin ammattilaisuuteen säilyisivät.
– Toisaalta emme myöskään voi ajatella, että mikään ei saisi muuttua, se on huono lähtökohta, Saarinen sanoo.
Hänestä taiteen perusopetuksessa pitäisi lisätä yhteistyötä ja kehittää alueellisia verkostoja sekä musiikin sisällä että eri taiteenlajien välillä.
– Joka paikassa ei tarvitse opettaa kaikkea, ja se koskee myös ruuhkaseutuja: että oikeasti mietittäisiin, miten yhteisiä resursseja voitaisiin hyödyntää.
Smolin Ruotsala uskoo, että tulevaisuudessa suomalaisessa taiteen perusopetuksessa on monitaiteellisia oppilaitoksia eurooppalaiseen tyyliin.
– Toivon kaikkien taiteenlajien opettajille vastaavia työehtoja kuin musiikilla on, hän lisää.
Von Weissenberg ja Ruotsala uskovat, että synkässä maailmanpoliittisessa tilanteessa kaikenlaisen taiteen ja kulttuurin merkitys toivon ja hyvinvoinnin luojina vain lisääntyy. Päättäjiltä he toivovat arvostusta, joka näkyisi muuallakin kuin juhlapuheissa.
– Toivoisin myös tekoja ja rahaa eikä vain kauniita sanoja henkisen huoltovarmuuden säilyttämisestä, Ruotsala summaa.